Edessäni on yltäkylläinen aamupala. Hedelmiä, kasviksia, leipää, munakasta, raikkaita mehuja ja kahvia. Toisella korvalla kuulen chill out -musiikkia, toiselta puolelta minua ympäröi lintujen laulu ja meren hiljainen liplatus.
On aamu, ensimmäinen aamuni Malesian Langkawilla. Tämä aamu sattuu myös olemaan syntymäpäiväni aamu. En voisi kuvitellakaan parempaa tapaa viettää tämän päivän aamua.
Välillä hörppäilen kahvia, välillä lohkaisen palan hedelmää, välillä kirjoitan ja välillä vain olen. Sarvinokkalinnut lentelevät puista toisiin ja toiset, kirkkaankeltaiset linnut, visertävät kauniisti. Apinat piileskelevät vielä jossakin, niihin tein tuttavuutta eilen, kun seurailin kahden lajin edustajien elämää lumoutuneena. Ovat ne vain niin huvittavia kavereita. Nämä tyypit eivät edes varastele.
Olen ollut keskellä Avaran luonnon jaksoa ilman, että olen edes vielä viidakossa. Toisaalta, viidakko näkyy täältä ja sen elukat ja linnut ovat valloittaneet tämän saaren muutkin osat.
Lämmin tuuli puhaltaa, tämä aamu on miellyttävän lämmin ja yksikään hikipisara ei ole vielä valunut otsaani pitkin – vielä. Päivälämpötila tulee nousemaan melkein kymmenen astetta korkeammalle, mutta se ei haittaa. Voi lämpö, tunnut ihalta! Samoin voin sanoa valosta ja väreistä. Tähän vielä iänikuinen lausahdus Suomen talvesta, joka vain nyt sattuu olemaan liian pitkä. Onneksi on vaihtoehtoja, valintoja.
Kun saavuin Langkawin saarelle eilen aamulla, minua vastassa oli tuttu mies. Sama mies luovutti minulle Helsingin Matkamessuilla voittamani kilpailun palkinnon, jonka ansiosta olen nyt täällä. Välillä mietin, olenko edelleen Kuala Lumpurin kentällä tai peräti kotonani vain uneksimassa tästä kaikesta. Kun nipistän itseäni, tajuan olevani täällä – ihan oikeasti!
Yksi vuorokausi Langkawin kauniilla saarella (tämähän on oikeasti saariryhmä, josta Langkawin saari on vain pieni osa) ja olen jo päässyt täydelliseen lomafiilikseen. Olen jo nähnyt lukuisia eläimiä, lintuja ja perhosia. Olen herkutellut ruoalla ja juomalla ja löytänyt jo malesialaisesta keittiöstä uusia ulottuvuuksia. Olen kävellyt rannalla paljain jaloin, nähnyt punaiseksi taivaan värjäävän auringonlaskun ja tämän päivän aloitin omasta vapaasta tahdostani jo kirjaimellisesti auringonnousun aikaan. Samaan aikaan kun aurinko heräsi tähän päivään kukkuloiden takaa, seurailin rapujen aamupuuhia.
Majapaikastani aion kirjoittaa lisää ja tarkemmin reissun jälkeen (EDIT: juttu majapaikasta löytyy täältä). Sen verran kerron, että ensimmäiset kaksi yötä vietän täällä, ylellisessä rantaresortissa. Wau, en voi muuta sanoa!
Fiilis oli aikamoinen, kun leväytin rinkkani valtavan lukaalini lattialle. Minulla on iso parveke, kaksi vessaa, kaksi tv:tä (joita en tosin aio avata), olohuone ja makuuhuone sekä merinäköalalla varustettu kylpyamme. Olen täällä kuin kuningatar konsanaan, vaikka kävelenkin flip-flopeissa tai paljain jaloin.
Kahvi on huvennut ja aurinko noussut, nyt on hyvä hetki siirtyä uima-altaalle, josta on myös merinäköala. Tämä valkoinen broileri-ihonikin saattaisi tykätä pienestä päivetyksestä. Ei muuta kuin altaalle lomps ja hyvää syntymäpäivää minulle!
P.S.Nyt joku hotellin nainen tuli juttelemaan minulle ja kysyi: ”Are you miss Laura?”. Kyllä olen ja todellakin tunnen nyt olevani kuningatar, tai edes prinsessa.
P.P.S. No nyt ne tulivat porukalla laulamaan minulle synttärilaulun ja tuomaan herkulliselta näyttävän suklaakakun, jossa lukee ”Happy Birthday Ms. Laura!”. Siis WAU.
