Tähän aikaan vuodesta olen usein jo varannut lennot jonnekin lämpimään. Jos päättäjänä olisin aina vain minä ylhäisessä yksinäisyydessäni, viimekin vuonna kohde olisi ollut joku trooppinen paratiisi. Koska seuraani on liittynyt tuo espanjalainen, päätökset eivät aina ole enää vain ja ainoastaan omissa käsissäni.
Välillä kompromissit ovat hyvästä, välillä päätyy luopumaan liiaksikin omista unelmistaan ja jopa omasta itsestään. Se tapahtuu usein huomaamatta, vaivihkaa ja salaa. Se ei useinkaan tapahdu toisen vaatimuksesta vaan muista selittämättömistä syistä. Yritä tätä ihmisyyttä sitten ymmärtää.
Oli miten oli, olen päättänyt talven matkakohteeni. Päätin sen tällä kertaa itse, omat tarpeeni kaiken edellä. Tropiikin sieluni kuihtuu täällä Pohjolassa. Voin yrittää hyggeillä, meditoida ja urheilla, mutta silmissäni siintää tälläkin hetkellä sellainen tietynlainen vihreän sävy. Sellainen vehreä vihreä. Mielikuvassani on palmuja ja lämpötila on hellelukemissa. Ympärillä leijailee perhosia ja linnut visertävät, illan tullen sammakot kurnuttavat tyytyväisinä. Majapaikkani on mahdollisesti yksinkertainen ja bambusta kyhätty mökki.
Arvatkaas, minne aion lähteä tämän mielikuvani perässä joko yksin tai yhdessä? Mahdollisesti sekä yksin että yhdessä. Tulevan helmikuun kohde on Intian Kerala. Tuo paikka on huutanut nimeäni jo pitkään, mutta olen ignoorannut sen kutsuhuudot. Pian soidinmenomme alkavat, aion mahdollistaa itselleni matkan joogan ja palmujen keskelle, Intian vehreimpään kolkkaan. Sinne on päästävä, on vain päästävä.
Onko teillä vinkkejä Keralaan? Onko kokemusta henkisemmän puolen jutuista Keralassa? Oma unelmani olisi yhdistää mukava ja trooppinen rantaloma kenties elämääm yksinkertaisten onnenlähteiden äärellä. Ajatukset ovat ashrameissa ja retriiteissä. Jotain sellaista kaipaan nyt. Kai meneillään on jonkinmoinen oman elämäni Eat, Pray, Love – jälleen kerran.
Ihana Kerala ja Goa… Sinne tuun varmasti palaamaan. Kaipuu Intiaan on taas vaihteeksi kova. Meillä oli tarkoitus aikanaan myös vierailla Keralan visiitillä ashramissa, mutta se sitten jäi. Käytiin meditaatiokurssi Pohjois-Intiassa ja sen jälkeen oikeastaan teki mieli vaan lomailla. Se äiti Amman ahsramhan siellä on ja varmaan monta muuta. Jos käyt Ammaa morjestamassa, niin aikataulut kannattaa katsoa etukäteen ja aikaisin, koska se ei ole itse taida olla paikalla kovin usein.
Varsinkin tässä vaiheessa vuotta lähes jokainen varmasti haaveilee matkasta johonkin lämpimään paratiisiin, joten hienoa, että sait nyt itsellesi matkan :). Se helpottaa kummasti!
Intia on varmasti hyvinkin mielenkiintoinen ja varsinkin monipuolinen maa, joten tuosta tulee takuulla kunnon seikkailu – vaikkakin toivottavasti rentouttava sellainen :).