Lauantaina 17.6 vietetään Nuku yö ulkona -päivää, jolloin ihmisiä kehotetaan nauttimaan luonnosta viettämällä yö luonnon helmassa tai vaikka omalla parvekkeella.
Herään, kun riippumattoni kiinnityspuiden oksille laskeutuu suuri joukko lintuja. Ne ovat kai naakkoja. Linnut pitävät kovaa ääntä, herättäen minut syvästä unesta, ennen kuin lennähtävät muotoaan muuttavassa muodostelmassa seuraaviin puihin. Olen häkeltynyt.
Aamu sarastaa jo, vaikka kello on vasta lähellä neljää. Silmäluomeni painavat tonnin, mutta en malta enää nukkua. Elämä on tässä ja nyt, olen juuri herännyt kesän kauneimpaan aamuun. Olen tapahtumien aitiopaikalla, yöuniltaan heräävän maailman ytimessä.
Toisella puolelle merta näkyy kaupunki, täällä olen silti omassa rauhan maailmassani. Vain silta erottaa tämän paikan kaupungin hälystä, mutta mielen maisemassa se on suuri muutos. Täällä on rauhaisaa, kiire on sillan toisella puolen.
Olen nukkunut yön ulkona, omassa riippumattokapalossani. Keikun puiden välissä, naurettaviin varusteisiini kääriytyneenä. En ole kovinkaan hyvä välineurheilija. Olen sentään suojautunut yön vampyyreilta eli hyttysparvilta ja vaatekerrokset pitivät minut lämpimänä jopa aamun kosteuden noustessa, vuorokauden kylmimpään aikaan.
Yö oli ikimuistoisin. Sanonta ”Harva muistaa hyvin nukuttuja öitä” ei pidä paikkaansa, tämän yön tulen muistamaan. Tämä yö oli elämys vailla vertaansa, tämä oli ensimmäinen riippumatossa nukkumani yö.
Unohtumattomia öitä ulkosalla
Olen jo ennen muutaman vuoden takaista riippumattoyötä nukkunut teltassa, rannan hiekalla ja vaikka missä, mutta ensimmäinen riippumattoyöni ei unohdu koskaan. Uni ensimmäisenä riippumattoyönä maistui mansikoilta ja vaikkei sitä ollut tarpeeksi, tämän hyvin nukutun yön muistan.
Sen jälkeenkin kokemuksia ulkona vietetyistä öistä on kertynyt, olen muun muassa nukkunut riippumatossa Turkissa ja Virossa. Kaikkein upeimpana yönä ulkona mainitsisin yön Saharan tähtitaivaan alla.
Nuku yö ulkona -tempaus on täällä taas
Huomenna, lauantaina 17.6 vietetään taas Nuku yö ulkona -päivää (tai paremminkin yötä). Aion ripustaa myös huomenna riippumattoni jonnekin kotoisaan paikkaan, joka huutaa nimeäni kovimpaa. Makuupussi on Espanjassa jo odottamassa ensi viikolla starttaavaa karavaanausta, mutta roudaan mukanani vaikka sitten kolme peittoa ja päälleni ripustan hyttysverkon. En aio altistaa itseäni minkään sortin imutukselle.
Lue muuten myös juttumme aiheesta Seikkailijattarissa. Sieltä saatat saada muutaman ideankin!
Mieleeni juolahtanut muisto: Jenkeissä vaihdossa ollessani osallistuin tempaukseen, jolla kerättiin keskellä Minnesotan kylmää talvea rahaa kodittomille. Nukuin yön pahvilaatikossa, koulun pihalla. Oli kylmä, todell kylmä. Ulkona nukkuminen ilman, että kyseessä on oma valinta, ei ole elämys.
Itse en nukkunut ulkona, mutta olisi ehkä pitänyt 😀 Tai parvekkeella, ei sitä ihan uskalla kaupungissa mennä puistoon nukkumaan.
https://byveera.blogspot.fi/2017/06/from-porto-to-pinhao-by-boat.html
Kaupungissa kun etsii tarpeeksi salaisen sopukan niin kyllä uskaltaa! Suosittelen! 🙂