Maailmalla kiertelee jatkuvasti suuri joukko ihmisiä, joilla ei ole pysyvää osoitetta. Osa heistä elää modernia elämää kaikkine lisukkeineen ja toinen osa elää kaukana kaikesta ja tietämättömänä yhteiskunnan asioista.
Tämän päivän irtolaisten joukossa niin sanottu diginomadien joukko edustaa suurta osaa maailmaa kiertävistä matkaajista. Työpaikka kulkee mukana maailman äärissä asti ja työpäivän oleellisimpia asioita ovat wifi sekä kannettava tietokone.
Sitten ovat ne seikkailevat, vapaata elämää elelevät hippisielut. He eivät välttämättä tee töitä ja matkustavat fiiliksen mukaan sinne, minne nenä milloinkin näyttää esimerkiksi liftaamalla. He ovat 2000-luvun Jack Kerouaceja.
Tällaisesta vapaudesta kai itsekin haaveilen, joko diginomadiuden mahdollistamana tai muuten vain vapaana viilettäen. Raha on pienoinen hidaste. Toisaalta voisin yhtä hyvin leikellä elantoni saamiseksi ihmisten hiuksia maailmalla ja olla kuin Instagramissa seuraamani The Nomad Barber.
Nomadiparturointia olen oikeastikin harkinnut. Olisihan se aika näppärää matkustella ja kuljettaa mukanani vain saksia. Välillä voisin leikellä hiuksia rannalla, välillä uima-altaan reunalla ja välillä viidakon laidalla. Ehkä joku päivä innostun ideasta enemmän ja ryhdyn tuumasta toimeen.
Oikeita nomadeja
Viime keväisellä Marokon matkallani näin nomadeja sanan oikeassa merkityksessään. Saharan autiomaassa asuu edelleen, vuonna 2015, savimajasta toiseen aasiensa kanssa vaeltavia kiertolaisia. Heitä saattoi bongata hiekkaerämään laidalta, pensaan suojista. Välillä kaukana horisontissa näkyi vaeltava, suuriin vaatteisiin varustautunut kulkija.
On uskomatonta nähdä omin silmin, että perinteinen nomadius on edelleenkin elämäntapa. Maailmasssa arvioidaan olevan tälläkin hetkellä noin 30-40 miljoonaa nomadia. Nuo aavikollakin asuvat vaeltajat kulkevat päivästä toiseen nomaditeltasta nomaditelttaan tai savimajasta savimajaan esimerkiksi laiduntavien eläinten perässä. Tällaista elämää olisi kiinnostavaa päästä seuraamaan lähempääkin, niin uskomattomalta se tuntuu.
Minustako puolinomadi?
Luulen, että itselleni sopisi parhaiten puolinomadius. Vaikka rakastan matkustaa ja kierrellä, nautin myös välillä pysähtyä yhteen paikkaan. Ihanteellista olisi elää kesät paikoillaan ja talvisin matkustaa monta kuukautta yhteen menoon, ehkä välillä jonnekin pidemmäksi aikaa asettuen. Nyt tosin tuntuu, että edes sanaa puolinomadi ei voi pistää samaan lauseeseen kanssani.
Tällä hetkellä olen mukavaa arkea elävä, välillä lomaileva wannabe-nomadi.
Pieni askel kohti nomadiutta on kyllä juuri otettu. Elämääni on astellut uusi ihminen, joka jakaa kanssani samoja haaveita. Tämä ihminen meni ja osti itselleen vanhaakin vanhemman asuntoauton, josta tekee itselleen kesäkodin. Tässä mobiilissa kesäkodissa tulen itsekin suurella todennäköisyydellä aikaa viettämään. Saa vielä nähdä, minkälaiset nomadiseikkailut minuakin odottavat.
Nyt on jännää, ei voi muuta sanoa. Voisinkin pistää levylautaselle nyt kaikkia rasittavan biisin karavaanareista ja istuttaa itseeni ja teihin korvamadon seuraavaksi päiviksi: ”Karavaanari, karavaanari, on kaikkien kaveri!”. Ehkä nyt jos koskaan on sen aika, joten kippis sille.
