Nicaragua matkakohteena, uhka vai mahdollisuus? Ja mitä kaikkea mahtui hieman alle kolmen viikon matkaan luonnoltaan rikkaassa ja kulttuuriltaan kiinnostavassa Väli-Amerikan maassa?
*Kaupallinen yhteistyö: momondo
Kun päätin matkustaa Nicaraguaan aivan yksin ja naisena, mielessäni pyöri monenmoiset ajatukset. Turvallisuus huolestutti, mutta heti ensimmäisestä hetkestä Nicaraguan maankamaralla alkaen pelko kaikkosi. Pelko tai jännitys muuttui hyväksi oloksi jo Managuan lentokentällä, jossa kysyttyäni hyvää paikkaa viettää yö lentokentällä ennen aamulentoani, sain vastaukseksi luottamusta aikaansaavia hymyjä ja rentoja vastauksia.
Amsterdamista Nicaraguaan
Matka alkoi virallisesti Amsterdamista, jossa yövyin italialaisen blogituttavan luona, mutta Amsterdamista lisää myöhemmin. Nyt hyppään suoraan Väli-Amerikan Nicaraguaan ja valaisen teitä ajatuksenvirtana matkani kulusta ja reiteistä, samoin fiiliksistä. Myöhemmissä jutuissa kerron vielä konkreettisemmat vinkkini ja tarinani, nyt koostan päiväkirjamaisesti reissuni kulun ja otan teidät mukaani upealle matkalle.
Lensin Managuaan ja vietin ensimmäisen yön Managuan lentokentällä, kentän hiljaisimmassa nurkassa ja lattialla nukkuen. Aamun jatkolento La Coruñan koneella vei minut matkan ensimmäiseen viralliseen kohteeseen, jossa vietin viikon päivät. Karibialla, noin 70 kilometriä Nicaraguan rannikosta, sijaitsevat Maissisaaret veivät jalat alta. Saaria on kaksi ja minun valintani on pieni Maissisaari. Tuolla pienellä, tarpeeksi isolla, saarella vietin lomani ensimmäisen viikon.
Leppoisaa eloa Nicaraguan Maissisaarilla
Päivät Maissisaarella kuluivat nopeasti, keskittyen olemiseen ja olemisen ihmettelyyn. Tutustuin ihmisiin, kiikuin riippumatossa, asuin puumajassa, kävin suihkussa puun alla, istuin rantakuppiloissa, moikkailin paikallisia ihmisiä, kävin aromaterapiasaunassa, joogasin, tutustuin saareen, join muutaman oluen hauskassa seurassa, samoilin yksin ja yhdessä, kävin ranskalaisten kanssa merellä kalastamassa, kävin saarella asuvan amerikkalaisbloggaajan luona kylässä, tarvoin viidakkopolkuja, ihailin intensiivistä tähtitaivasta sekä tulikärpästen leikkiä ja ennen kaikkea vain fiilistelin.
Koko viikon kohokohta oli snorklausretki, jonka aikana snorklailin kahdeksan delfiinin ympäröimänä. Delfiinit pörräsivät aivan lähellämme, uiden altamme, vierestämme ja ympärillämme useiden ikimuistoisten minuuttien ajan. Retken jälkeen otin vastaan kookoksen, jonka paikallinen mies halusi minulle sieltä kiiveten hakea. Sellainen Tarzan oli hänkin.
Koko viikon kohokohta oli snorklausretki, jonka aikana snorklailin kahdeksan delfiinin ympäröimänä.
Jätin Maissisaaret taakseni haikein fiiliksin. Pala sydäntä jäi sille tielleen, mutta onneksi aina voi palata. Lento Maissisaarilta mantereelle tehtiin pienkoneella, jossa lentäjät istuivat matkustajien kanssa samassa tilassa. Jännittävää. Se oli pienin kone, jolla olen koskaan lentänyt. Koneessa oli vain 11 matkustajaa.
Tulivuorten Ometepe
Maissisaarilta matka jatkui toiselle saarelle eli järven ympäröimälle Ometepen saarelle, taas pääkaupungin eli Managuan kautta. Lentokentältä jaoin taksin espanjalaisnaisen kanssa ja bussiasemalta hyppäsin vajaan kolmen tunnin bussimatkalle (hinta noin 1$) kohti Rivasin kaupunkia, jossa huomasin viimeisen lautan Ometepen saarelle jo menneen. Paikallinen kontakti (olin menossa Ometepen saarelle paikallismajoitukseen suomalaisen Duara travelsin kautta) lähetti ystävänsä apuun ja moottoripyörien kyydistä
käsin etsimme minulle majapaikan yhdeksi yöksi. Sellainen löytyi (hinta 10$) ja liityin näiden paikallisten seuraksi illalliselle, puhuimme vain espanjaa koko vierailuni ajan. Se oli hyvä, halusin harjoitella. Kieli alkaa taas luonnistua hieman luontevammin.
Aamulla aikaisin matka jatkui San Jorgen satamaan ja sieltä tunnin laivamatkalla (hinta noin 1$) sinä päivänä sateiselle Ometepen tulivuorisaarelle. Paikallinen kontaktini oli jo satamassa vastassa ja vei minut moottoripyörällään paikallismajoitukseeni, paikallisen perheen kotiin. Vietin kaksi kokonaista päivää paikallisen perheen vieraana, yksinkertaisesti eläen ja espanjaa puhuen. Tutkin jonkin verran saarta myös omin päin ja hyppäsin muun muassa kajakin, hevosen sekä skootterin selkään tilaisuuksien tullen. Hevosretkellä olin kaksin perheen tuttavan, naapurin cowboy-miehen kanssa. Pääsin myös silittelemään lehmiä ja leikkimään hetkeksi lehmityttöä.
Tyynenmeren surffirannoilla
Ometepen saarelta siirryin rahtilaivalla takaisin San Jorgen satamaan, jossa löin hynttyyt yhteen sveitsiläismiehen kanssa, jonka kanssa jaoin taksin (yhteensä 15$) seuraavaan määränpäähän eli San Juan Del Surin rantakaupunkiin. Illallistimme yhdessä (turistiravintoloissa ruokaan ja ruokajuomaam uppoaa 10-15$), jonka jälkeen jatkoimme omiin majapaikkoihimme ja omille teillemme. Löysin halvan hotellin (hinta 13$) aivan keskustasta, meluisasta keskustasta. Kannattaa lukaista myös matkapäiväkirjamerkintäni näiltä päiviltä.
San Juan Del Sur on kuin Balin Kuta; turistien temmellyskenttä ja bileparatiisi (vai bilehelvetti), joka ei nuku koskaan. Paikka ei ole minua varten, halusin vain pois. Pääsin pois seuraavana päivänä, kimppakyyti (hinta 3$, Casa Oro) läheiseen Maderasin surffikylään. Katetun lava-auton heiluvassa kyydissä tutustuin saksalaiseen Sabrinaan, ja päädyimme yhdessä etsimään majoitusta seuraavalle yölle. Sellainen löytyi, aivan ihana ja leppoisa puumajamajoitus luonnon keskeltä, kukkulan päältä.
Maderasin kylän majapaikan saksalaisomisteisessa dormissa nukuin yhden yön, riipuin riippumatossa keskustellen syntyjä syviä etenkin newyorkilaisen lakimiehen kanssa, kokkailin saksalaisten reissaajien kanssa illallista ja nautin leppoisasta olosta mölyapinoidenkin välillä huudellessa taustalta. Ah, autuutta.
Tätä ennen olin reissannut, travellannut. Kävin kokeilemassa surffia ja vain oleilin. Oleilun lisäksi pulahdin pariin uima-altaaseen, joogasin ja haaveilin kirjan lukemisesta.
Maderasin upeat hotellit eivät oikein sopineet tämän matkan budjettiini, mutta päätin valita tällä kertaa jopa edullisemman Airbnb-majoituksen uskomattoman kauniista kodista seuraaviksi öiksi. Tästä merinäköalalla varustetusta kodista käsin lomailin isolla L:llä. Nautiskelin ja herkuttelin. Tätä ennen olin reissannut, travellannut. Kävin kokeilemassa surffia ja vain oleilin. Oleilun lisäksi pulahdin pariin uima-altaaseen, joogasin ja haaveilin kirjan lukemisesta. En lukenut, sen sijaan katselin maisemia ja kyselin mahdollisuuksista asua Maderasissa. Kyllä, tuossa rantakylässä voisin aikuisten oikeasti asua. Sain jo hyviä kontaktejakin. Sanokaa hulluksi, mutta tältä tuntuu.
LUKUVINKKI: Lue juttu Maderasin alueelta täältä!
Nicaragua jäi taakse haikeissa tunnelmissa
Matkan viimeinen etappi oli päästä takaisin Managuaan paikallisbusseilla, josta lento monen mutkan kautta lähtisi aamulla. Varasin majoituksen etukäteen ja kalifornialaisreissaajan kanssa jaettu taksi bussiasemalta vei ovelle asti, muuten en olisi koskaan löytänyt hostelliani.
Aamulla satoi kaatamalla. Varustauduin suuntaamaan reppu selässä sateeseen, mutta onni oli matkassa ja hostellin ovella oli juuri guatemalainen mies, joka oli juuri tilannut taksin, johon minut toivotettiin tervetulleeksi. Pääsin Managuan lentokentälle kuivana ja ehjänä, miljoona kokemusta rikkaampana. Kun lentokone nousi ilmaan, samaan aikaan kostuivat silmät. Matka oli ohi ja kotiinpaluu oli alkanut.
Loppupohdinta: Ehkä lähdemme, että voimme taas palata, mutta tämän matkan olisin toivonut kestävän pidempään. Se tunne on täällä taas. Tuo tunne, jota vastaan olen taistellut rakentamalla liian ihanaa kotikoloa. Tunne, joka tulee viemään minut maailmalle. Ensi kerralla luultavasti hieman pidemmäksi aikaa. Ja kuten huomaatte, vaikka reissaa yksin, ei todellakaan tarvitse olla yksin saatika sitten yksinäinen.
*Matka oli momondon kumppanuusvuoden viimeinen matka. Osa matkan kuluista on momondon sponsoroimia, mutta mielipiteet aitoja ja rehellisiä.
Oi, aivan täydellisen kuuloinen matka! Nicaragua vaikuttaa juuri sellaiselta paikalta, mihin on päästävä joskus ihan vain oleilemaan ja ihastelemaan paikallista elämää.
Kuulostaapa (ja näyttääkin!) ihanalta seikkailusi Nicaraguassa. Minulle on tuttu vain naapurimaa Costa Rica, ja sekin jo 12 vuoden takaa, mutta Nicaraguasta olen kuullut todella paljon hyvää. Upeita ja erilaisia tunnelmia noista eri kohteista, kiinnostavimpana näyttäytyivät Maissisaaret ja Ometepe. Villien delfiinien kanssa uiminen onkyllä aivan mahtava kokemus, toivon itse pääseväni taas siihen puuhaan tulevalla Uuden-Seelannin reissulla 🙂
Oi ihana Nicaragua! Se varasti sydämeni siellä vieraillessani ja nousi edelleenkin yhdeksi suosikkimatkakohteekseni. Olenkin haaveillut paluusta sinne joskus takaisin, ja juuri tuollainen leppoisa elämä paratiisissa kiinnostaisi nyt juuri eikä melkein. Lähdetäänkö takaisin – än, yy, tee nyt!!! 🙂
Väliamerikassa korkeimmalla listallamme on ollut Costa Rica ja sitten ehkä Guatemala Tikalin takia. Mutta sen verran kaukana tuokin alue maailmassa on, että jo vaikka ekologisista syistä kannattanee liittää samoihin pitkiin lentoihin mahdollisimman laajalti tuota aluetta, joten palannemme vielä lähivuosina näihinkin juttuihisi – ja toivottavasti siis Nicaraguaankin!
Onpa ollut ihana reissu ja ihania kuvia! Olen asunut kolme kuukautta Nicaraguassa useita vuosia sitten ja oli todella kiva palata tuttuihin maisemiin. Maissisaarella en koskaan käynyt, mutta olen kuullut siitä myös paljon hyvää, ehkä joskus tulevaisuudessa siis. Meillä oli myös tosi hyviä kokemuksia paikallisten ystävällisyydestä ja avuliaisuudesta, vaikka paljon myös neuvottiin olemaan varovaisia. Luonto on kyllä upea Nicassa!
Seurasin matkaasi Instassa ja ai että, kuinka se herättikään kaipuuni Nicaraguaan! Samoja maisemia olen katsellut Ometepellä ja Maderasissa. Saanut osani paikallisten avuliaisuudesta, kun meidätkin kiidätettiin moottoripyörällä vapaan majoituksen ovelle. Ihana Nicaragua! Sinne on päästävä uudestaan!
Kiitos nojatuolimatkasta Nicaraguaan, täysin vieraaseen maailmankolkkaan. Maailman on taas piirun verran avarampi!
Nyt iski mielenkiinto myös Nicaraguaa kohtaan. Nähtävästi siellä on sittenkin varsin rauhallista ja menneet kahinat on unohdettu?
Hienoja kuvia olit saanut otettua ja tekstistäsi huokui elämyksellisyys joka sinua on kohdannut matkallasi. 🙂
Sinulla on ollut huikean ihana reissu. Väli-Amerikka, Karibia ja Etelä-Amerikka – kaikki vetävät minua puoleensa. Erityisesti nämä maat, missä pääsee kuulemaan myös espanjaa. Olikin ihana päästä kurkkaamaan Nicaraguaan, ja kiva kuulla, että se tuntui turvalliselta kohteelta. Maissisaaret näyttää todella houkuttelevilta. Itse olen vaan aika mukavuudenhaluinen reissaaja ja kaipaan lomaltani aina pientä luksusta, mutta taisit kyllä vinkata, että näitä laadukkaampia majoituksiakin olisi tarjolla?
Kuulostaa upealta matkalta. Erityisesti delffiinien kanssa uiminen olisi hienoa päästä kokemaan. Etenkin luonnollisessa paikassa, jossa delfiinit saavat uida vapaana. Myös kotimajoitus on varmasti upea kokemus. Oli kiva lukea kokemuksia Nicaraguasta!