Halusin joskus muodin alalle. Muoti, kauneus ja sisustus kiinnostavat edelleenkin, mutta olen enemmänkin kirpputorimuodin ja nuorten suunnittelijoiden kannattaja. Vaikka välillä hairahdan ketjuliikkeisiin, en enää voi sulkea silmiäni ketjuliikkeiden taustoilta ja kulutushysteria herättää sisälläni negatiivisia tunteita.
Reissuissa pukeudun kuin arjessa. Ainoa mikä usein muuttuu on lämpötilan mahdollistama kepeys. Vaikka välillä vetelen Helsingin talvisilla kaduilla tennareissa, jäävät edes hellemekot kaapin perukoille odottamaan matkoja tropiikkiin.
Intia on herkullisen värikäs maa. Väririkas miljöö ja paikallisten pukeutuminen vain värikkäisiin vaatteisiin inspiroi myös matkailijaa. Oma reissupukeutumiseni jonkin aikaa sitten päättyneelläkin reissulla oli yhtä värien ja kuosien iloleikkiä – jonkun mielestä sekamelskaa.
Sillä mennään, mitä on laukkuun pakattu. En kotona pakkaillessani harkitse kokonaisuuksia vaan rinkkaan päätyy aina sekalainen joukko suosikkivaatteitani. Intian kanssa huomioon piti ottaa tietynlainen peittävyys ja kaiken maailman pikkuhepenet jäivät suosiolla pölyttymään vaatekaappiini. Pukeutumalla niin sanotun säädyllisesti säästyy turhalta huomiolta, jota saa aivan tarpeeksi muutenkin.
Minkälainen on sinun reissu-look? Näytätkö samalta arjessa ja lomilla vai kuoriutuuko business-ladysta tai toimistoherrasta rento reissaajahippi tai surffibööna?
Bhutanin reissuamme (ja tulevaa kesää) ajatellen hankin keltaiset caprit ja t-paidan. Pirteän värikkäät.
Hetimmiten Nepalissa ja lisää sitten Bhutanissa (jossa tosin enimmäkseen oli sen verran kylmä, ettei capreilla ja t-paidalla selvinnyt), opin sitten, että näissä maissa keltainen väri on varattu kuninkaallisille ja sain vähän turhaakin huomiota keltaisessa asussani.
Olisi pitänyt tyytyä normaaliin musta/harmaa/valkoinen -väriskaalaani 🙂
http://meriharakka.net/2017/03/01/nepalin-varit/