Päämäärä alkoi näkyä. Rauhallinen lahdelma, jonka hiekkarannalla näkyi vain yksi vene oli kuin satukirjasta. Nuotiolla oli tuli ja sen äärellä kaiketi veneilijät. Avoimen tulipaikan takana näkyi puuvaja kirveineen ja polttopuineen. Etäällä saattoi havaita puisen huussin. Kaikki tarvittava oli siis saatavilla, vain kaivo puuttui. Onneksi kajakilla saa hyvin kuljetettua tarpeeksi vettä, eikä veden pintaa pitkin lipuen tarvitse suuremmin huolehtia muutamista lisäkiloista.
Rantauduimme ja jätimme kaksi kajakkia vieri viereen nauttimaan auringosta. Maisema oli upea ja aurinko lämmitti. Tunsin heti, että olisin voinut jäädä paikkaan pidemmäksikin aikaa. Nyt aikaa oli vain vuorokausi, onneksi sentään sen verran.
Teltta pystyyn rantahiekan tuntumaan, parhaalle maisemapaikalle. Teltan viereen riippumatto ja leirimme lähenteli jo täydellisyyttä.
2 Comments
Suomen kansallispuistoja kiertäessä huomasin, että moneen pääsisi tutustumaan kajakilla. Olenkin tänä vuonna alkanut haaveilemaan, että tulisi tutustuttua osaan kansallispuistoista myös vedestä käsin. Ruotsissa Abiskon kansallispuistossa käydessäni en ollut suunnitellut uimista. Mutta kun vastaan tuli täydellinen postikorttimaisema, järvi ja takana kohoavat vuoret, oli pakko pulahtaa kylmään veteen. Ja se oli ihan mahtavaa! Uida siinä kaikessa rauhassa mitä kauneimmassa maisemassa.
Kuulostaa mahtavalta ja aivan totta. Myös esimerkiksi Päijänteen kansallispuistoon ja Koloveden kansallispuitoon kannattaa ehdottomasti tutustua meloen. Mikä parasta – meloen saavutettavat paikat pysyvät yleensä aika hiljaisina.