Matkailuautolla Euroopassa – vapauden ytimessä

Olen matkailuautolla Euroopassa. Herään aamulla valtameren aaltojen tasaiseen kohinaan. Keitän kahvit, valmistelen aamupalan ja istun matkailuautomme kotoisan pöydän ääreen nauttimaan aamiaisesta, jonka kruunaa täydellisyyttä hipova maisema. Samanlaista maisemaa ei monikaan hotelli voisi tarjota. Kaiken kukkuraksi euroilla mitattavaa hintaa yölle liikkuvassa kodissamme ei ole, mutta sen arvo tunnetasolla on mittaamaton.

Matkailuautoelämän antama vapaus on itselleni kaikki kaikessa. Espanjan ja Ranskan matkalla emme olleet sidottuja paikkoihin tai hotelleihin. Etenimme Biskajanlahden rannikkoa, pysähdellen kauniissa ja kiinnostavissa paikoissa. Ainoa rajoite oli aikataulu.

Maksoimme parin viikon matkan aikana majoituksesta yhteensä noin 120 euroa, kolmelle eri leirintäalueelle. Leirintäalueita käytimme vain päivinä, kun halusimme lämpimään suihkuun, päästä pesemään pyykkejä tai kun tarvitsimme sähköä.

Upeimmat yöpaikat löytyivät kuitenkin muualta kuin leirintäalueilta. Valitsimme rantojen parkkipaikkoja sekä parissa kaupungissa rantabulevardin parhaimman paikan. En voi pukea sanoiksi tunnetta, joka valtasi minut päästä varpaisiin aina aamuisin katsellessani Oskarin ikkunasta merelle. Se tunne pitää kokea itse.

Euroopassa matkailuautolla liikkuvan turvallisuus ja säännöt

Liittyyhän vapaaseen karavaanaukseen myös muitakin tunteita kuin positiivisia sellaisia. Tietynlaista säätöä on huomattavasti enemmän kuin leirintäalueella majoittumisessa koskaan olisi. Toisaalta, ei ainakaan joudu odottelemaan leirintäalueen vastaanotossa kaikkien kirjautuessa aamulla ulos samaan aikaan. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa.

Välillä yöpaikan valinta on vaikeaa, koska etenkin Ranskassa monilla rantojen parkkipaikoilla on kieltokyltit ja puomit, jotka rajoittavat suurien ajoneuvojen pääsyn rannan alueelle. Korkeusraja on usein 1,8 metriä, jonka ali Oskarimme ei luonnollisesti mahdu. Onneksi muun muassa Ranskassa on ilmeisesti valtion ylläpitämiä karavaanialueita, jotka ovat edullisia tai jopa ilmaisia. Sesongin ulkopuolella ajoimme yhdelle tällaiselle viralliselle majoitusparkkipaikalle aivan ilmaiseksi.

Turvallisuus on myös yksi vapaamman karavaanauksen huolista. Yöpaikan valinnassa kannattaa miettiä mahdolliset riskit. Onko paikka sellainen, jonne yöllä saattaa päätyä epämääräisiä kulkijoita? Olisiko sittenkin parempi etsiä paikka ylhäisen yksinäisyyden sijasta vaikka toisen matkailuauton lähettyviltä? Autoon ei missään tapauksessa saa jättää mitään arvokasta näkyville, terve järkikin sanoo sen. Itse nostin oman arvotavaralaukkuni yöksi aina sängyn jalkopäähän. Turvallisuudella ei kannata leikkiä, mutta toisaalta aivan kaikkea ei myöskään voi kontrolloida.

Yhteisöllistä karavaanausta leirintäalueiden ulkopuolella

Etelä-Euroopassa karavaanatessa kuuluimme joukkoon. Suomessa vapaamman karavaanauksen, niin sanotun puskaparkkeeraamisen, ympärillä ei ole samanlaista yhteisöllisyyttä ja homma on aika yksinäistä puuhaa. Suomessa ollessamme haluammekin mennä sinne, missä muut eivät ole, mutta juuri päättyneellä reissulla oli nautinnollistakin kokea kuuluvansa surffikaravaanaajien/pakettiautoilijoiden yhteisöön.

Ah, minulla on ikävä karavaanielämää. Haluaisin taas juoda aamukahvit joka aamu aivan meren äärellä, ennen päivittäistä aamukävelyä pitkällä hiekkarannalla. Juuri, kun aloimme oppia oikean karavaanielämän jujuja, jouduimme palaamaan kotiin.

Espanjassa päädyimme päiväksi majoittumaan rannan viereiselle nurmikentälle. Alueella oli kielto kaltaisillemme autoilijoille, mutta alueella oli jo kymmeniä kulkuneuvoja. Kielto liittyi epäilemättä viereisen leirintäalueen omistajan toiveeseen. Jotkut grillailivat autojensa ulkopuolella, joku puki päälleen märkäpukua ja joku harjasi hiuksiaan autonsa etupenkillä. Karavaanarielämää oli joka puolella, nuorekkaan rentoa ja aktiivista sellaista. Elämä oli täydellistä. Täydellisyys tosin katkesi illan tullen saapuneeseen poliisikaksikkoon, jotka passittivat kaikki jatkamaan yöksi matkaansa muualle, sakon uhalla. Me siirryimme kaupungin kaduille, meren äärelle tosin sielläkin. Välillä voi siis käydä näinkin, mutta tämä oli oman matkamme ainoa tapaus.

Ah, minulla on ikävä karavaanielämää. Haluaisin taas juoda aamukahvit joka aamu aivan meren äärellä, ennen päivittäistä aamukävelyä pitkällä hiekkarannalla. Juuri, kun aloimme oppia oikean karavaanielämän jujuja, jouduimme palaamaan kotiin. Onneksi Oskari odottaa meitä kiltisti Espanjassa ja kuka tietää, ehkä palaamme takaisin noille kulmille odotettuakin nopeammin. Sitä ennen voin ja voitte tunnelmoida näiden kuvien ja tarinoiden kautta.

Ota huomioon ainakin nämä asiat liikkuessa matkailuautolla Euroopassa:

•  Matkailuauton renkaiden täytyy mahtua kokonaisuudessaan parkkiruutuun, muuten poliisi voi sakottaa.
• Useissa pienissä kylissä ja kaupungeissa parkkeeraus on ilmaista jopa päivällä.
• Älä jätä arvotavaroita näkyvälle paikalle.
• Lukitse aina ovet ja ikkunat.
• Ostoskeskusten pihoissa riski automurtoihin on suurempi.
• Leinrintäalueet saattavat olla vilkkaimpaan sesonkiaikaan täynnä, joten varaa paikkasi etukäteen.
• Ranskassa useille ranta-alueille on mahdotonta päästä isoilla autoilla, korkeuspuomin yläraja on yleensä 1,8 metriä.
• Useilla rannoilla on ilmaiset suihkut.
• Maksulliset tieosuudet ja tietullit voi välttää navigaattorin avulla.
• Joskus kielloista huolimatta yön saa viettää rauhassa ja ongelmitta.
• Septitankki tyhjennetään leirintäalueelle, ei luontoon.
• Nauti, älä stressaa turhista.

---

LUKUVINKKI: Lue kaikki päiväkirjamerkintäni Euroopan matkailuautoreissulta täältä.