Ahvenanmaalla voi vierailla karunkauniilla Märketin majakkasaarella ja merimatkalla sinne voi bongailla myös hylkeitä.
Mikä ihme siinä on, että parhaita paloja säästelee aina viimeiseksi? Karkkipussissa jätän suosikkini loppuhuipennukseksi ja syön ne vasta siinä vaiheessa, kun olen jo saanut itseni sokeriähkyyn aiemmin syömistäni, keskinkertaisista herkuista. Nyt säästelin viime kesän Ahvenanmaan kohokohtaa puolisen vuotta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, niinhän se menee.
Ahvenanmaa teki tähän seikkailijattareen suuren vaikutuksen jo viime talvena. Halusin palata sinne takaisin kesällä ja sen tein. Kesäreissustani olen teille kertonutkin teille jonkin verran, mutta en ole vielä kertonut sanallakaan retkestämme Suomen läntisimpään paikkaan, karunkauniille Märketin majakkasaarelle. Nyt on tullut sen aika, tänä joulukuisena iltana haluan matkustaa muisteloideni kautta juuri tuohon kaukaiseen maailmankolkkaan, jonne mennessä näin elämäni ensimmäiset luonnonvaraiset hylkeet.
Heinäkuinen päivä oli näyttänyt huonoimman puolensa; oli harmaata, kylmää ja vettäkin oli sadellut. Tästä huolimatta hyppäsimme laivan kyytiin Eckerössä, tarkemmin Käringsundin satamassa. Suuntanamme oli kaukainen majakkasaari ja olimme onnesta soikeita.
Pelkkä laivamatka oli elämys. Aavaa merta, merilintuja ja pikku hiljaa sinisemmäksi ja sinisemmäksi muuttuva taivaanranta. Hieman alle tunnin jäätävän kyydin jälkeen (kyllä, keulassakin oli pakko istua, vaikka lämpöasteita ei ollut montaakaan) alkoi kaukana siintää postikorteista tuttu, punavalkoinen rakennus. Siellä se oli, Märketin majakka.
Pieni paattimme rantautui hetkeksi kalliota vasten ja nousimme Suomen läntisimmälle maakappaleelle. Kalliota, kalliota ja kalliota. Kallionkoloissa oli siellä täällä jäänteitä edellisten päivien sateista ja toisissa koloissa kasvoi kukkia. Meri ympäröi pienen pientä saarta joka puolella ja tunnelma Suomen myrkyisimmällä luodolla on maaginen ja samaan aikaan todella rauhoittava.
Kiertelimme saarta laidasta laitaan ja kuuntelimme saarella vapaaehtoisena toimivan oppaamme tarinointia paikan historiasta. Saari kuuluu maantieteellisesti sekä Suomelle että Ruotsille, raja kulkee vinosti puolivälissä. Majakka sijaitsee tätä nykyä kotimaamme puolella. Saarella on myös merkki, jonka päällä seistessä voi samaan aikaan olla sekä Suomessa että Ruotsissa.
Entäs itse majakka? Te tiedätte, että viehätyn rappioromantiikasta. Märketissä riittää rappioromantiikkaa vaikka muille jakaa. Voi ihanuus niitä lohjenneita maaleja seinillä ja hieman elämää nähneitä kukkatapetteja. Majakan yläkerrassa on maailman kaunein pieni huone. Se huone on kuin suoraan Muumipappa ja meri– kirjasta. Ruutuikkunasta näkyy aavalle merelle ja ikkunan edessä on kirjoituspöytä. Tuon pöydän äärellä voisin myös minä kirjoitella joku kaunis päivä tarinaani siitä, kuinka valloitin maailman jokaisen viidakon.
Ehkä tämä pieni unelma toteutuu joku päivä, kun olen hieman ensin matkannut tällä pallolla vielä enemmän. Tarinani eivät vielä riitä kirjan rustaamiseen, mutta kuka ties joku päivä riittävätkin. Sitä ennen, mene sinä Ahvenanmaalle äläkä missään tapauksessa jätä Märketin majakkasaarta reissullasi välistä – because it is worth it!
Pssst! Suomen Majakkaseuran sivuilla on paljon lisää infoa Märketistä ja muistakin kotimaamme majakoista. Seuran kautta voi myös hakea vapaaehtoiseksi kunnostamaan Märketin majakkaa.
*Olin Ahvenanmaalla Visit Ålandin vieraana, enkä vastannut kustannuksista itse.
