Malediivit on jäänyt taakse ja matka on jatkunut. En todellakaan kokenut olevani vielä valmis jatkamaan matkaa, mutta kai keskeneräisyyden tunne voi olla hyväkin. Malediivien kokemus jäi osaltani erittäin kesken, sinne aion ehdottomasti palata. Kaikesta Malediiveihin liittyvästä kerron teille lisää talven pitkinä kuukausina. Sen voin sanoa, että taas on maailmassa yksi paikka, joka vei sydämeni. Kuinka monelle voi sydämensä edes menettää?
Nyt istun aamiaisella, turkoosilla muovituolilla, vihreäpöytäliinaisen pöydän ääressä. Edessäni on kolme paahtoleipää, mukakas, hedelmämehu ja kannullinen kahvia. Aallot lyövät rantaan tasaiseen tahtiin ja kello on täällä Sri Lankan Hikkaduwalla nyt 9:23 aamulla. Se on vain 2,5 tuntia enemmän kuin Suomessa.
Hikkaduwa, rantakohde Sri Lankan lounais-osassa.Tänne jumituin kolmisen vuotta sitten noin kolmeksi viikoksi, täällä viihdyin. Voisin jumittua tänne taas, täällä viihdyn taas, vai pitäisikö sanoa edelleen.
On hauska tunne huomata, miten samaan paikkaan palattaessa muistot alkavat palailla mieleen. Tuossa majatalossa yövyin viimeksi, tuolla baarissa saatoin ehkä vähän jopa humaltua ja tätä rantaa pitkin tallailin aamuin, illoin. Tuolla ovat surffaajat ja nämä kulkukoirat ovat kilttejä, niistä voi saada jopa aamulenkkiseuraa.
Ensimmäinen ateria tänne eilen illalla saavuttuamme oli suosikkiruokaani Sri Lankalla, rottya. Sellaista suolaista, täytettyä lettua. Ehdin jo huolestua, kun en ensin löytänyt suosikkipaikkaani kyseisen ruoan syöntiin. Se löytyi, tunnistin omistajan hymyilevät silmät. Ja ah, kyllä muuten maistui rotty hyvältä. Halpaakin oli.
Samaan aikaan huomaan, että moni asia tuntuu vieraalta. Oliko tuo kauppa ennen tuossa? Entäs tuo iso hotelli? Se ei ainakaan ollut tuossa vielä kolme vuotta sitten.
Muutos on hyväkin asia. Vaikka palaan samaan paikkaan toisen kerran, kokemus on täysin erilainen. Tämä kerta on Hikkaduwan muutoksien lisäksi monin muinkin tavoin erilainen. Nyt en matkusta yksin tai siskoni kanssa, nyt matkassa on poikaystävä, joka on tällä hetkellä uuden surffilautansa kanssa aalloissa.
Tarjoilija haki tyhjät aamiaisastiani pois. Kahvikupista en vielä luovu. Taidan itse asiassa tilata uuden hedelmämehun. Tuorepuristettuihin hedelmämehuihin ei kai koskaan voi kyllästyä. Yksi maksaa noin 1,5 euroa, jos sitäkään.
Nyt uppoudun aaltojen tuijottelun maailmaan. Sri Lanka, onpas kiva taas kohdata!
