Tunnetko jo turkkilaisen keittiön herkut? Minkälaista on turkkilainen ruoka? Antakaa, kun kerron teille omista kokeiluistani ja huomiostani.
Ruoka on oleellinen osa reissailua. Paikalliset ruokaelämykset eksoottisissa maissa ja kaupungeissa ovat parhaimmillaan ikimuistoisia; välillä hyvässä ja välillä pahassa. Kaikkea kannattaa silti kokeilla ja kannustan testailemaan nimenomaan niitä paikallisia makuja, joten unohtakaa ne Burger Kingit ja muut edes reissuilla.
Juuri päättyneellä Istanbulin kaupunkilomallani söin paljon. En ole koskaan laskeskellut kaloreita ja tiedän käveleväni reissuillani niin paljon, että kaiken syöminen on sallittua. Jopa päivittäinen suklaakakkupala on sallittu, jos siltä tuntuu.
Söin Istanbulissa lähinnä paikallisten suosimissa ravintoloissa, joissa kokonaisen aterian juomineen voi saada parilla, kolmella eurolla. Ruoat valitaan usein vitriinistä tarjottimelle ja esillepano on buffetmainen. Tiskin takana hääräilee usein kokki tai useampikin.
Turkin keittiöstä mieleen jäi etenkin kumpir eli jättimäinen uuniperuna, joka täytetään itse valitsemilla täytteillä. Perunan sisus muussataan ja siihen sekoitetaan juustoa. Joukkoon voi valita esimerkiksi oliiveja, bulguria, maissia, herneitä tai vaikka lihaa. Päälle kastiketta ja halutessa ehkä jopa ketsuppia ja sinappia ja herkku on valmis nautittavaksi.
Turkkilainen ruoka – paljon lihaa ja juustoa
Monessa ruoassa tuntui olevan lihaa tai ainakin juustoa. Voisi olla haastavaa olla Istanbulissa vegaanina, siltä ainakin itsestäni tuntui. Varmasti suurkaupungista löytyy tosin kaikkea mahdollista suuhun pantavaa, kunhan osaa etsiä.
Jälkiruoista tunnetuin on ehdottomasti Turkin kansallisruoka, filo-taikinasta tehty baklava. Maistoin tätä herkkua ja voin sanoa, että tiukkaa teki syödä kokonainen leivos. Baklava on erittäin makeaa ja itselleni jopa liian makeaa. Hyväähän se on, mutta pysyttelen silti jatkossa niissä suklaakakuissa.
Jälkiruoista mainittakoon vielä, että monessa paikassa makeisista saa ilmaisia maistiaisia. Itsekin yllätyin, kun yritin ostaa yhtä herkullista makeista, mutta myyjä tyrkkäsikin sen käteeni, ihan ilmaiseksi. Makeanhimoni lähti sen yhden makeisen myötä, joten tämä maistiaisen antaminen ei ollut kyseiselle makeiskaupalle kovin hyödyllinen diili.
Istanbulin kaduilla kaupustellaan kastanjoita, grillattua maissia ja mitä milloinkin. Eräs mies paistoi jopa popcornia kadulla, työnnettävässä kärryssä. Muutenkin tuntui, että Istanbulissa ruokaa saa kaikkialta. Jopa yöllä, käppäillessäni Bosporinsalmen ylittävällä sillalla, huomasin sillan olevan täynnä kalastajia, jotka ovat pistäneet nuotiot pystyyn tuoreen kalan grillaamista varten. Olisi muuten aika mukava vaihtoehto Helsinginkin yön pikkutunneille. Täällä se olisi tosin laitonta, tietysti. Suuren suuri terveysriski. Just joo.
Tee on suuressa osassa turkkilaisessa keittiössä
Teehetket kuuluvat oleellisena osana turkkilaiseen katukuvaan. Teehuoneita on paljon ja teen juonti on erittäin sosiaalinen tapahtuma. Paikallinen tuttuni vei minut lauantai-iltana oluen sijasta ensin teelle. Muutenkin tuntui, että Istanbulissa ei juurikaan törmännyt humalaisiin ihmisiin. Siellä ollessani kerkesin jo unohtaa tämän kotimaani juomakulttuurin, mutta todellisuus iski vasten kasvoja heti lentokentältä kotiini, Kallioon, saapuessani.
Tässä siis pieni fiilistely turkkilaisesta ruoasta. Tämä on kokemukseni muutaman päivän reissulta ja vain yhdestä Turkin kaupungista. Maassa on varmasti vaikka ja mitä, joten pitää siis jatkaa sen ruokakulttuuriin(kin) tutustumista. Tästä on kuitenkin hyvä aloittaa. Pahoittelut muuten, jos sain nälän kurnimaan vatsassa. Taidan suunnata itsekin nyt jääkaapille.
