Tämä pallo kätkee uumeniinsa monta paratiisia. Monta koskematonta hiekkarantaa, monta valloittamatonta vuorta ja monta tallaamatonta polkua. Minä ainakin haluaisin tallata kaikki ne polut. Nyt vien teidät kuvien kautta muutamiin.
Vaikka tulin juuri meditoimasta, kaipaan juuri nyt kaikkialle. Meditointini ja tässä hetkessä elämiseni ei ilmeisesti mene nyt ihan nappiin. Se on varmaan aivan inhimillistäkin ottaen huomioon, että viime kuussa aurinko paistoi alle 20 tuntia.
Sisäinen levottomuuteni ja wanderlustini nostaa taas päätään ja muistin tuttavan kanssa käydyn keskustelun kautta maailman ihmeellisyyden. Muistin kaikki ne paratiisimaiset paikat, joissa olen jo käynyt ja samaan aikaan muistin kaikki ne päiväunieni kohteet, jotka vielä odottavat vuoroaan. Samaan aikaan tiedän, että ne upeimmat paratiisit löytyvät välillä aivan sattumalta.
Paratiisi on myös mielentila. Se on monen asian summa, mutta ulkoiset puitteet omalle paratiisilleni löytyvät yleensä läheltä luontoa. Ulkoinen paratiisi löytyy yleensä läheltä merta tai järveä, metsää tai viidakkoa ja suuren plussan paikan paratiisimaisuudelle tuo myös taustalla loistava vuoristo.
Kokosin teille kuvia paratiiseista. Paratiisimaisia hetkiä tai paratiisimaisia paikkoja. Niitä kaipaan nyt. Ehkä tekin kaipaatte, joten tässä niitä nyt on. Olkaa hyvät (ja anteeksi).
