Maa järisi Indonesiassa – miten voisimme auttaa?

Maanjäristys vei kodin noin 150 000 ihmiseltä Indonesian paratiisimaisilla Gili-saarilla ja Lombokilla. Ei ollut kaukana, etten olisi itsekin ollut paikalla juuri nyt.

Puhelimeeni juuri saapuneessa valokuvassa turkoosi meri kimmeltää auringossa, juuri kuten huhtikuussa oman Indonesian matkani aikaan. Seuraavassa kuvassa näen murtuneen seinän, seuraavassa talon rauniot, seuraavassa haljenneen tien, seuraavassa teltan alla nukkuvan perheen.

Maa on järissyt Indonesiassa ja tämä kaikki tuli nyt henkisesti turhankin lähelle. Kaikki on periaatteessa kuin ennen, mutta mikään ei ole juuri nyt kuin ennen. Seismisesti aktiivisessa Indonesiassa on järissyt kovaa. Sunnuntainen maanjäristys jätti jälkeensä yli 150 000 kotinsa menettänyttä ihmistä ja arvioiden mukaan noin 300 kuolonuhria.

Myös ystäviäni on hädässä Lombokilla

Oli jopa lähellä, ettei Gili Airilla itselleni seitsemän vuotta sitten tutuksi tullut ihminen jäänyt talonsa raunioihin. Sama ihminen kertoi minulle lähettämissään viesteissä, kuinka pelkäsi enemmän kuin koskaan. Kuinka järistys oli kovin hänen koskaan kokema ja kuinka melkein kuoli talonsa alle. Kuinka ei saanut yhteyttä viereisellä saarella eli Lombokilla asuvaan vaimoonsa pariin päivään, puhelinlinjojen toimittua vain hetkittäin. Itse hän tekee töitä paremmin palkatuilla Gili-saarilla. Samaan aikaan, kun viestittelimme, kuulin myös uudesta, 6.4 Richterin järistyksestä. Maa ei hellitä, Äiti Maa mylvii.

Vierailin tämän ystävän suuren perheen luona ensimmäisen kerran noin seitsemän vuotta sitten, toisen kerran noin viisi vuotta sitten. Pienesti ja vaatimattomasti asuva suurperhe asuu Pohjois-Lombokilla eli juuri siellä, missä järistyksen keskus oli. Talo on vielä pystyssä, mutta etäämmällä sijaitseva perheen veljen talo ei kestänyt painetta. Ympäriltä kuoli ihmisiä, tuttujakin ihmisiä.

Maailma on mullistunut, maa on todellakin järissyt. Indonesian saaret ovat kriisissä. Kaiken jälleenrakentamisessa kestää kauan. Tiet ovat halkeilleet, ruokaa on huonosti, puhtaasta vedestä on pulaa. Sekä Pohjois-Lombok että Gili-saaret ovat pulassa. Apua tarvitaan. Turismista elävät Gilit ovat tyhjentyneet, turistit on kuljetettu pois. Paikallisten elinkeino on poissa, sen lisäksi, että monien kodit ovat tuhoutuneet.

Toinen tuttu, rakas ystäväni (Tarzaninakin humoristisesti esittelemäni ihminen, joka on joissakin sivulauseissa saattanut jutuissani tulla esiinkin), joutui jättämään saarensa ja muuttamaan hetkeksi vanhempiensa luokse Lombokille. Onneksi tuon perheen koti on suurin piirtein säilynyt, sijaitseehan se hieman etelämpänä Lombokin saarella. Ainoastaan katto täytyy korjata, viimeistään ennen sadekautta.

Samaisen kotitalon pihassa kävin minäkin huhtikuussa, moottoripyörällä. Samoin ne halkeilleet tiet, nuo tutut tiet. Mitähän kuuluu suosikkitielleni koko Lombokilla, apinoiden reunustamalle Monkey forest roadille? Sille, jonka kiemurtelevia kurveja pitkin ajoimme huhtikuussa vaalea ja tumma tukka tuulessa hulmuten? Entäs kaikki ne muut tutut seudut Lombokilla, itselleni rakkaalla Lombokilla? Kuinkahan moni huhtikuussa ohittamistamme taloista on enää pystyssä? Arvion mukaanhan noin 80 % Pohjois-Lombokin rakennuksista on tuhoutunut tai vaurioutunut. Voi elämä.

Kun tuttu paikka kokee kovia

Vaikka jokaisessa maailman kolkassa tapahtuvat luonnonkatastrofit ja muut pahuudet ovat yhtä merkityksellisiä, tämä menee itselläni enemmän tunteiseen – ovathan kyseessä rakkaat paikat, tutut ihmiset.

Jos olisin hyväksynyt unelmieni työn, maailman kauneimmassa bambuhotellissa, olisin juuri nyt järistysalueella.

Muistatteko muuten vielä työpaikan, jota minulle tarjottiin Gili Airilla? Hotellinjohtajan paikka? Työ, joka olisi alkanut viimeistään elokuussa ja jolle sanoin ei muun muassa sisareni juuri syntyneen lapsen takia? Jos olisin hyväksynyt unelmieni työn, maailman kauneimmassa bambuhotellissa, olisin juuri nyt järistysalueella. Olisin joko kerennyt olla paikalla jo hetken aikaa tai olisin juuri saapunut. Olisin päätynyt keskelle kaaosta. Olisin päätynyt saarille, joilla on hädin tuskin vettä ja ruokaa paikallisille. Saarille, josta turistit ovat ainakin joksikin aikaa kaikonneet. Olisin päätynyt kaaokseen, olisin jättänyt taakseni paljon ja luopunut paljosta. Ehkä hyvä, että tämä meni nyt näin. Näin tämän kuului mennä.

Miten voisimme auttaa?

Samaan aikaan, kun olen etäällä huolissani Gili-saarista ja sen asukkaista sekä Lombokista, haluaisin mennä paikan päälle ja auttaa. Haluaisin voida tehdä jotakin, antaa takaisin. Olen nauttinut noista saarista, niiden antimista. Olen uinut niiden vesissä kilpikonnien kanssa, surffannut niiden aalloissa ja keräillyt simpukoita rantahiekalta.

Samaan aikaan, kun olen etäällä huolissani Gili-saarista ja sen asukkaista sekä Lombokista, haluaisin mennä paikan päälle ja auttaa. Haluaisin voida tehdä jotakin, antaa takaisin.

Olen nauttinut, olen fiilistellyt ja olen tuntenut. Näihin paikkoihin liittyy niin paljon tunnetta. Tunnetta, kun itken suurta surua isäni poisnukuttua ja tunnetta, kun kiehtova Tarzan ratsasti hevosellaan luokseni. Tunnetta, kun olen kovin onnellinen ja tunnetta, kun olen todella surullinen. Noilla saarilla olen kokenut olevani kotona, haluavani vielä joku päivä asua niiden uumenissa. Ehkä vielä joku päivä, ehkä vielä joskus.

Ennen ”sitten kun -hetkeä” on aika toimia nyt. Haluan auttaa ja haluan, että etenkin kaikki kärsineissä paikoissa lomailleet ihmiset auttavat. On meidän vuoromme tehdä hyvää. Saarilla tarvitaan apua ja pienikin apu on kullanarvoista. Jos olet valmis tekemään enemmänkin kuin lähettämään hyvää energiaa, voit lahjoittaa taatusti luotettavan järjestön, Pituq Community Foundationin, kautta edes pienen summan. Suomalais-indonesialainen pariskunta, joka pyörittää Gili Trawanganilla myös suosittua Pituq Café -kahvilaa, auttaa parhaillaan tuhoista kärsineitä. Pistä oma kortesi kekoon ja osallistu. Yhdessä olemme enemmän.

Miten toimia maanjäristyksessä?

Sisätiloissa: Mene matalaksi ja ota tukea jostakin kiinteästä. Hakeudu esimerkiksi tukevan pöydän alle suojaan. Älä vaihda huonetta tai rakennusta.

Ulkona: Hakeudu aukealle paikalle. Älä mene suoraan mahdollisesti kaatuvien rakennuksien, pylväiden tai muiden alle.

Osallistu yhteiseen keräykseen täällä! Osallistu ja jaa sanaa, kiitos!

Lukuvinkki: Mitkä Gili-saaret? Lue myös tämä juttuni paratiisisaarilta.