Maailma kylässä -festivaali valloittaa taas Helsingin

Muutama vuosi sitten, joogatunnilla Balin Ubudissa, nimesin Maailma kylässä -festivaalin suosikkifestivaalikseni. Ei se nyt aivan suosikkifestarini koko maailmassa ole, mutta siinä käsi kädessä tuntemattomien kanssa ringissä istuskellessa tuo oli ainut varteenotettava ja mieleeni juolahtava vastaus, kun kaikilta kysyttiin vuorotellen omaa suosikkifestivaalia.

Joogaohjaajat viittasivat kysymyksellä Balilla tuolloin alkavaan jooga- ja hyvinvointitapahtumaan, Bali Spirit -festivaaliin ja tilannetajuni vaati minua sanomaan usein alkoholin täyteisten musiikkifestareiden sijasta jonkin edes hieman paremmin joogamaailmaan sopivan vastauksen: ”Suosikkifestivaalini on Maailma kylässä– festivaali Helsingissä, Suomessa”.

Vastaukseni oli varmasti paras mahdollinen, johon tuolloin pystyin, koska kaikki muut tunnilla olleet tuntuivat vastaavaan kysymykseen mitä eksoottisemmilla vastauksilla, kuten: ”Alastomat maailmanparantajat metsässä -festarit” .

Maailma kylässä on ehdottomasti yksi suosikkitapahtumistani keväisessä kotikaupungissani. Nautin tapahtuman värikkäästä, monikulttuurisesta tunnelmasta. Eri kulttuurien edustajat hengailevat sulassa sovussa Kaisaniemen hiekkakentillä ja nurmikoilla. Maailmaa parantavat järjestöt esittäytyvät tapahtumassa ja viikonloppu on pullollaan mielenkiintoisia luentoja ja keskustelutapahtumia. Ruokaa on tarjolla aina kiinalaisesta ja intialaisesta keittiöstä gambialaiseen ja senegalilaiseen ruokaan. Keikkoja ja konsertteja on moneen makuun. Tänä vuonna lavan ottaa haltuunsa muun muassa Anna Puu, Fuel Fandango ja Gaby Moreno.

Tunnelma maailman kyläillessä Helsingissä on joka vuosi visiitin ja oikeastaan kokonaisen viikonlopun arvoinen. Afrikkalaiset rummut raikaavat ja capoeiran laulut ja soitot kuuluvat taustalta. Viime vuonna  teltassa esiintyvät afrikkalaiset tanssijat olivat pukeutuneet upeisiin, värikkäisiin vaatteisiin ja sheikkasivat lavalla takamustaan rytmisen musiikin tahdissa ja jopa ei-aivan-niin-vahvasti äidinmaidossa rytmitajua saanut suomalainen yleisö intoutui tanssimaan ja taputtamaan.

Hieman myöhemmin toiselle lavalle astui suomalais-kuubalainen, kahden orkesterin kokoonpano, ja yleisössä tanssittiin salsan tahtiiin. Tästä mieleeni muistui rakas Berliini ja joka sunnuntaiset Mauerparkin tanssi -ja rumpujamit. Muistan kerran nähneeni Mauerparkissa afrikkalaisen, intialaisen, saksalaisen, italialaisen, anarkistin, gootin ja hipin (pahoittelut tästä lokeroinnista) rummuttavan djembe-rumpua vierekkäin. Itse tanssin nurmikolla rummun rytmeihin saksalaisten, mauritiuslaisen ja kreikkalaisten ystävieni kanssa. Se oli hieno ja mieleenpainuva hetki. On aina yhtä upea tunne huomata, että erilaisissa oloissa, eri maissa ja eri kulttuureissa kasvaneet maailmankansalaiset ovat kokoontuneet yhteen pitämään hauskaa, nauramaan ja tanssimaan – edes hetkeksi!

Tänään maailma kokoontuu Helsingissä! Liitythän sinäkin värikkääseen joukkoon, avarakatseisemman ja värikkäämmän maailman keskelle!

Pssst! Tässä muuten Maailma kylässä -festivaaleilla tehty haastatteluni lähimatkailusta, kolmen vuoden takaa!