En ole koskaan käynyt oikeassa Lapissa. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta olen taas viime aikoina haaveillut tropiikin kohteiden lisäksi todella kaukaisista, kylmistä ja karuista paikoista. Sellaisista paikoista, joissa ihmisiä ei ole mailla halmeillakaan ja jonne liikenteen äänet eivät kuulu.
Puhtaassa ja koskemattomassa luonnossa on uskomatonta voimaa. Sellaista hyvää energiaa, mitä ei kaupungista aivan yhtä helpolla löydä. Mieti nyt; puuterilumi, hiljaisuus, korkeuserot. Ehkä minunkin olisi aika palata lapsuuden harrastukseni eli laskettelun pariin taas jossakin vaiheessa.
Lappi.
Nyt asiaan, kun aloitin blogini kaksi-kolme vuotta sitten, koko blogi oli hieman erilainen. Tuolloin mukana oli enemmän myös fiilistelyä arkipäivästä ja milloin mitäkin. Muutettuani jotenkin virallisemmalta tuntuvaan ympäristöön jätin noita pienempiä fiilistelyn aiheita pois. Nyt tuntuu, että taidan jollakin tasolla palata takaisin sinne alkuperäiseen, tähän päivään tuotuna tietenkin.
Blogini syntyessä oli yksittäisiä musavideoita ja ideoita katukuvan muokkaamisesta. Oli päivän ajatuksia ja milloin mitäkin. Sitä olen kaivannut. Matkajutuissa pysytään edelleen, tietysti, mutta sen tietyn arjen fiilistelyn ja ne päiviä parantavat asiat haluan palauttaa juttuihini mukaan, vaikka sitten musavideoina tai muuten vain. Katsotaan, mutta tällainen fiilis minulla on tänä sateisena marraskuun maanantaina.
Tässä siis teille tämän hetken ehdoton musiikkirakkauteni, Ruotsin saamelainen mies, joka voitti tämän vuoden Ruotsin Talent- kilpailun. Näin hänet kesällä Viru Folk- festivaaleilla (tästä olen kirjoittanut aiemminkin blogissa) ja kuuntelin tätä tunteikasta esitystä silmät kiinni, viltilläni maaten, auringon paistaessa, metsälavan reunalla.
Tuolloin Jon Henrik Fjällgren oli vain joku saamelainen laulaja, ei mikään tähti. Toivotaan, että tähteys säilyttää tämän ihanan miehen aitouden jatkossakin ja toivotaan, ettei pissi nouse päähän liikaa. Tässä tapauksessa uskon, että näin ei tule käymään tälle poromiehelle, ainakin toivon niin.
Pistä tämä biisi soimaan kovalla, makaa jossakin ja pistä silmät kiinni. Ole hiljaa ja tunne. Tämä tuntuu, ilman ymmärrettäviä sanoja. Nauti.
