Onko Länsi-Uusimaa sinulle tuttua seutua? Ei ollut minullekaan vielä hetki sitten. Nyt tiedän, että alue kätkee sisällensä lehtimetsää, laiduntavia lehmiä ja herttaisia puutaloja.
Viime vuosien aikana kotimaa on yllättänyt kerta toisensa jälkeen. Olen tutkinut lähiseutuja monin tavoin ja yllättynyt kotimaan kauneudesta kerta toisensa jälkeen. En aio väittää, etteikö muutaman kerran olisi tämä kylmyys ja sateisuus häirinnyt tänäkin kesän, mutta oman maan kauneutta ja kiinnostavuutta se ei silti poista. Kai pitäisi vain opetella pukeutumaan kotimaan vaatimalla tavalla ja unohtaa kaikenlaiset tropiikin hepeneet, joihin haluiaisin pukeutua kesät, talvet.
Kun vuoden vaihtuessa istuin silmät kiinni meditoiden saksalaisen ystäväni kanssa Inkoossa, en olisi arvannut tuon seudun tulevan minulle tutuksi tämän samaisen vuoden aikana enemmänkin. Tuon saman uuden vuoden retriitin yhteydessä vierailin saksalaisten tuttujeni idean innoittama myös Raaseporin linnan raunioilla ja tutustuin pintapuolisesti pakkasessa noihin seutuihin hieman enemmänkin.
Tuo kerta noilla seuduilla oli itselleni ensimmäinen, enkä ollut kai koskaan edes kuullut Raaseporin linnasta. Miten on mahdollista, että nuo saksalaiset tiesivät kotimaastani enemmän kuin minä? Niinhän se usein menee.
Tuohon asiaan ja koko Läntisen Uudenmaan tutkailuun on tullut muutos. Vieläkään en voi väittää tuntevani noita merellisiä seutuja kovinkaan hyvin, mutta pääsin jonkin aikaa sitten tehokkaan täsmäiskun merkeissä, Uudenmaan matkailun edistämisen keskuksen kutsumana, tutustumaan tuohon Suomen kolkkaan.
Blogimatkalla mukana oli lisäkseni myös Reason for a Season -blogin Mirka, Travellover -blogin Annika sekä Lähiömutsi-Hanne vauhdikkaan perheensä kanssa. Joukkoa veti aikoinaan ihanalla hippibussilla Euroopassa reissannut Tuula, jolta utelin Läntisen Uudenmaan parhaita karavaanauspaikkoja sekä kaiken maailman jännittäviä paikkoja, joita ei jokaiseen turistioppaaseen printata.
Lohjalta Pohjalle, Länsi-Uudellamaalla
Matka vei meidät aamukahvittelemaan ja rasvaprosentteja mittailemaan Lohjan Kisakallion urheiluopistolle. Testasimme curlingia ja ihastelimme taidokkaasti luistelevia muodostelmaluistelijoita. Kisakalliota kiinnostavammaksi kohteeksi Lohjan seudulla itselleni tosin jäi mieltä kutkuttamaan viereiset Karnavaistenkorven luontopolut ja Lohjanjärven maisemat.
Urheiluteeman jälkeen matka jätkyi satujen maisemiin. Mustion linnalle päästyämme matkassa mukana ollut pieni tyttö tokaisi linnan nähtyään: ”Missä se linna on? Tuo on ei ole linna, tuo on talo”. Niin, eihän Mustion linna aivan satukirjojen linnalta näytä, mutta kaunis linna se on sekin.
Mustion linna sijaitsee upeassa paikassa, vesistöjen ympäröimänä. Rannalla on romanttisia katoksia, patsaita ja pitkospuita. Melkein pystyi kuvittelemaan itsensä toiselle aikakaudelle. Alueen ravintola houkuttelee lämpimällä tunnelmallaan ja muutenkin koko linnan miljöö on kaunis, kuin toiselta vuosisadalta. Linna itsessään kätkee sisäänsä kiinnostavia tarinoita ja vuosisatojen verran historiaa, josta saa lisää tietoa osallistumalla linnassa järjestettävälle kierrokselle.
Itse en ole reissuillani se ensimmäisenä museoihin sun muihin suuntaava tyyppi, mutta joka kerta sellaisiin päädyttyäni ihmettelen, miksen useammin käy tutustumassa historiallisiin paikkoihin. Menneiden aikojen tarinat antavat nähtävyyksille oman säväyksensä. Herkulliset toffeet suussa minibussimme jatkoi matkaa pitkin vehreiden peltojen laitoja, Fiskarsin ruukkikylän läpi, lounaalle Pohjan kylään.
Pohja eli Pojo on paikka, jossa kukaan ei koskaan pysähdy – ehkä. Me kuitenkin pysähdyimme ja vanhalta lähiöostarilta näyttävästä rakennuksesta löytyi loistava lähiruokaa – ja muita lähituotteita myyvä Deli tukku sekä sen yhteydessä toimiva ravintola. Kyllä muuten maistui, ja visuaalisestikin ateria miellytti silmääni. Tässä siis suositeltava ruokapaikka kaikille Pohjalle päätyville.
Historian havinaa Tammisaaressa
Murkinat vatsassa tehokas tourneemme jatkui kohti merellistä Tammisaloa. Söpöjä puutaloja ja paljon historiaa. Tiesitkö, että Tammisaaressa on edelleen jäljellä häpeäpaalu? Sellainen, johon rikolliset laitettiin aiemmin häpemään.
Tammisaari muistuttaa jollakin tavoin Porvoota, mutta ei kuitenkaan. Pienillä kaduilla olisi voinut vaellella pidempäänkin, mutta tällä retkellä aikaa oli rajoitetusti. Läheinen ulkoilualuekin kiinnosti kovasti, mutta se jäi ensi kertaan. Ainakin tiedän, mitä haluan ensi kerralla Tammisaaressa tehdä!
Linnan raunioita Raaseporissa, Länsi-Uudenmaan sydämessä
Päivän viimeinen etappi oli Raaseporin linna, jonka olin nähnyt edellisen kerran keskellä harmainta talvea. Hieman oli eri ääni kellossa nyt, kun nurmi vihersi ja aurinko paistoi. Linnan yhteydessä toimiva ravintola hemmotteli meitä herkkukakuilla ja kahveilla ennen linnan rouvan opastuksella linnaan tutustumista.
Linnan kiviset rauniot, joissa on järjestetty jos jonkinmoisia juhlia, huokuvat historian havinaa. Linnut pesivät raunioissa ja tunnelmassa on jotakin satumaista. Nykyään tiloissa järjestetään myös juhlia. Miten olisi juhlat keskiajan teemalla?
Raaseporin linnan ympäristö on nykyään myös koti lämminhenkisille Faces-festivaaleille. Linnan ympäristössä kulkee myös lemmenpolku, jonne ilmeisesti entisaikoina karattiin kuhertelemaan. Paljon mahtui yhteen päivään. Suomi on täynnä tutkittavaa, paikat eivät kesken lopu.
Tässä tämän hetken karavaanarielämässäni olen etuoikeutettu, kun pääsen tutkimaan niitä salattujakin kolkkia. Näköjään tässä aivan lähelläkin on seikkailukohteita vaikka muille jakaa, jotka kutsuvat tutkimaan.
Onko Länsi-Uusimaa sinulle tuttua seutua? Onko jännittäviä vinkkejä?
* Olin tutustumismatkalla Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy:n / Visit South Coast Finland:in kutsumana.
