Tämä maailma on täynnä tavaraa. Kokonaisen kodin voisi rakentaa luonnosta löytyvistä materiaaleista – ainakin jos asuisi tropiikissa. Monin paikoin rannat ovat täynnä puun juurakoita ja merestä huuhtoutuu hiekalle kaikkea muovipusseista kenkiin ja vaatteisiin.
Ajaessani skootterilla pitkin Langkawin teitä, huomioni kiinnittyi tien vieressä sijaitsevaan rakennelmaan. Puiden juurakoista tehty talo erottui ympäristöstään välittömästi. Oliko kyseessä kauppa, galleria vai mikä ihme se oli?
Ensimmäisellä kerralla ajoin rakennuksen ohi, mutta seuraavana päivänä palasin pailkalle ottamaan selvää tuosta kiinnostavasta rakennelmasta. Sillä täytyi olla tarina kerrottavanaan ja tuon tarinan halusin tietää.
Maailmanpelastus oli erään langkawilaisen miehen ajatus, kun hän päätti alkaa rakentaa kotinsa lisärakennusta rannalta löytyneistä materiaaleista. Hän keräsi ystäviensä avustuksella pikku hiljaa ison kasan puunjuurakoita ja muuta langkawin rannoilta löytyvää tavaraa. Aikaa keräämiseen kului kolmisen vuotta, mutta kaikki oli sen vaivan arvoista.
Lopputulos on puun ympärille rakennettu puumaja. Kai sitä puutaloksikin voisi kutsua. Oikeastaan rakennuksia on kaksi ja molemmissa on kaksi kerrosta. Katoilla kasvaa kukkia ja siellä täällä roikkuu unisieppareita. Kengistä on tehty taidetta ja joka puolella näkyy jotakin jännittävää.
Tuo kiinnostava kompleksi ei ole kauppa tai galleria, se on koti. Rakennus on kiinnostavan, oman elämänsä taiteilijan koti. Koti, jolla on sielu ja jolla on tarina. Tarinan taustalla oli alunperin ajatus ”antaa takaisin maailmalle”, tehdä oma osansa tämän maailman pelastamisessa siivoamalla rantoja. Käyttökelpoinen materiaali osoittautui hyväksi rakennusmateriaaliksi ja siitä kaikesta syntyi isompi kokonaisuus, joka on vasta aluillaan.
It´s time to give back to the world. – Zoel
Kun pysähdyin talolle ensimmäisen kerran, afrotukkainen mies näytti minulle paikkoja. Joka puolella oli kissoja ja koko rakennelma oli kiehtova. Yläkerrassa on huone, jossa oli patja. Kysyin välittömästi, saanko nukkua siellä? En loppujen lopuksi nukkunut tuolla patjalla, mutta tuosta talosta tuli minulle tärkeä paikka, jossa vietin paljon aikaa ja jonka asukkien kanssa ystävystyin. Sellainen matkaaja olen, nautin kohtaamisista.
Päivien kuluessa opin lisää talosta. Sinne saa kuka tahansa poiketa tutkimaan. Siellä hengaillessani totesin, että päivittäin muutama matkaaja pysähtyy talon eteen ihmettelemään. Talo on kuin yhteisöllinen olohuone, jonne asiasta kiinnostuneet ihmiset saavat tulla. Ovet ovat avoimet.
Talossa asuu noin 70 kissaa. Kyllä, 70 kissaa! Osa kissoista on käytännössä tuotu talolle salaa, ilman talon asukin lupaa. Osa kissoista taas on pelastettu kaduilta ja rannoilta. Kun kyse on kissoista, kissat ovat luonnollisesti lisääntyneet. Talon omistaja, Zoel, on kissojen isäntä. Kissat kunnioittavat häntä uskomattomalla tavalla. Tuossa miehessä on muutenkin jotakin kovin salaperäistä. Hänessä on viisautta, sen aistii.
Joka päivä moni ohikulkija pysähtyy talon eteen ihmettelemään ja kyselemään. – Zoel
Vaikka tämä puunjuurakkotalo eli Pickers Roothouse on valmis, Zoelin ja kumppaneiden on tarkoitus jatkossakin siivota rantoja. Sitä varten tarvitaan aina apua, joten vapaaehtoiset saavat ilmoittautua. Heidän projekteissaan on myös toinen vastaava, luonnonmukainen koti. Näin tuonkin kodin, puumajan, alkuvaiheet. Pisimpään juttujani seuranneet tietävät, että rakastan puumajoja. Voitte kuvitella fiilikseni, kun päädyin sattumien summana langkawilaiselle puumajalle, makoilemaan riippumatossa. Voi elämä.
Tässä siis todella erilainen vinkki kaikille Langkawin matkaajille. Talo löytyy etsimällä, mutta vihjeenä voin antaa, että suuntaa Langkawin pohjoisosaan. En suosittele tätä retkeä konservatiivisimmille matkaajille, mutta kaltaisilleni seikkailijoille ja hippisieluille tämä on erittäin kiinnostava tuttavuus.
Jälkihuomio: Tiedän paikan omistajan menehtyneen onnettomuudessa.
