Olut on kylmää ja aurinko lämmittää Münchenin lentokentän ikkunan läpi. Pretzel eli suolarinkeli odottaa vielä vuoroaan, se on vielä kiltisti paperipussin vankina.
*Matka toteutettiin yhteistyössä Visit Germanyn kanssa.
Kotiinpaluu. Se on taas se päivä lomasta, oikeastaan tällä kertaa työmatkasta, *bloggaajan työmatkasta. Olen taas yhden tehokkaan viikon verran parempi Saksantuntija. Tuntemukseni on levittäytynyt Berliinin tietämyksen ja sen inside-tuntemisen lisäksi pohjoisempaan Saksaan ja nyt valloitin norjalaisen Sophien kanssa eteläistä Saksaa, autolla matkaillen. Kävelyäkin kertyi näiden seitsemän päivän aikana noin 100 kilometriä, emme huristelleet vain yllättävän toimivilla autobahneilla.
Aurinko seurasi matkaamme alusta loppuun, hotellit olivat saksalaisen vanhanaikaisia kokolattiamattoineen ja ympäröivä maisema vaihteli maaseutumaisemasta pellosta tuulivoimaloineen satoja vuosia vanhoihin kaupunkeihin.
Astuin sisään useampaan kirkolliseen rakennukseen (nehän ovat uskomattoman upeita ja rauhoittavia) ja näin enemmän monumentteja (niitä en edelleenkään jaksa määräänsä enempää ihailla) kuin koskaan aiemmin olen valinnut.
Menin joka ilta nukkumaan ajoissa ja seikkailin joka ikinen päivä aamusta iltaan. Löysin kaupunkien hipstereimmät kulmat ja muutaman suuren yllätyksen sekä ravasin myös perinteisempien nähtävyyksien reiteillä. Kaikkea oli ja vähän enemmänkin.
Pian heitän käsimatkatavarani koneeseen, hörppään vielä yhden hörpyn hitaasti juomastani oluesta (en edelleenkään ole hyvä oluenjuoja) ja lennän sinivalkoisin siivin takaisin kotimaahan. Nukun yön Lily-kissan vieressä (joka luultavasti osoittaa hieman mieltään poissaolostani, vaikka onkin saanut kämppisten hellää hoivaa) ja herään aamulla toisen työni kutsumiin velvollisuuksiin. Kaikesta tästä kuulette lisää aivan pian. Saksa, kyllä sinä olet kovin tykättävä ja vähemmän konservatiivinen kuin kuvittelin.
* Koko matkaa voi seurata sanalla #luthercountry, myös Instagramin puolelta.
