Kun värikkäät lehdet liimaantuvat harmaaseen asvalttiin kuin märät rätit, kun taivas ei muuta juurikaan väriään valoisaan aikaan ja kun kalenterivuoden jäljellä olevat kuukaudet ovat kaksinumeroisia, on aika pysähtyä. Mieleen muistuu onneksi sana: Nicaragua.
Pysähtyminen on täydellinen hetki haaveilulle huoneeni kartoilla ja matkaoppailla koristellussa matkailunurkkauksessa. Levollisuudella sisustetussa zen-mekassani on omistettu yksi nurkka levottomalle sielulle, rauhattomalle matkailijamielelle. Sinne, roskalavalta löydetyn rottinkituolini uumeniin, vajoan tasaisin väliajoin unelmoimaan.
Rättien värittämän maan kuukausi on myös loistava hetki fiilistellä haavetta. Haavetta, joka toteutuu. Samalla katse siirtyy karttapallolla tiettyyn kohtaan Tyynenmeren ja Karibianmeren välillä, Nicaraguan kohdalle.
On aika alkaa laskea päiviä seuraavaan matkaani. Matkan kohde on Nicaragua, luonnollisesti. Nicaragua, tuo Väli-Amerikan luonto- ja surffiparatiisi huutaa jo nimeäni. Lennot on jo hankittu, nappasin ne lentotarjouksia pitkin nettiä bongailevalta sivustolta eli Lentodiileistä.
Harvoin noiden diilien tarkat päivämäärät natsaavat omiin matkapäiviini, mutta nyt onnisti. Samat diilit löytyvät muuten yleensä muiltakin lentohakukoneilta, pienen nettisurffailun ja vaivannäön kiitoksena. Nyt tartuin helppoon syöttiin ja koska tarjouksen lennot lähtevät Amsterdamista, päätin ottaa Helsingin ja Amsterdamin välille lennot, jotka mahdollistavat vuorokauden tutkimusmatkailun Amsterdamin kapeilla kujilla, mennen tullen.
Lähden matkaan yksin, kuten ennen vanhaan, Voiko näin sanoa, jos taukoa ei ole ollut kuin pari vuotta? Soolomatka Väli-Amerikassa tulee olemaan ensimmäiseni, aiemmin olen tuolla alueella seikkaillut lähinnä Costa Ricassa ja silloinkin miesseurassa. Taisimme muuten tuolloin käydä astumassa myös Nicaraguan puolella, vain pienen hetken verran ja aivan maiden rajalla. Soolomatkani olen suunnannut yleensä Aasiaan ja Eurooppaan. Hieman nyt jännittää, mutta samaan aikaan olen todella innoissani.
Nicaragua, upealta vaikuttava Nicaragua. Näen jo itseni palmun alla, juomassa hedelmäjuomaa. Näen itseni ihmettelemässä tulivuoren koristamaa maisemaa, tanssimassa salsaa ja bongailemassa apinoita. Näen itseni snorklailemassa yhdessä maailman sukellus- ja snorklailuparatiiseista eli Maissisaarilla. Kyllä, Nicaragualle kuuluu Karibialla sijaitseva saariryhmä, jonka nimi on Maissisaaret. Onko kukaan sattumalta käynyt noilla saarilla? Onko vinkkejä?
Näen itseni majoittumassa puumajassa tai simppelissä mökissä. Näen itseni ehkä jopa ratsastamassa hevosella pitkin hiekkarantaa ja uimassa vesiputouksessa. Mikä tärkeintä, pääsen taas treenaamaan espanjankieltä. Muistan, että Costa Ricassakin siitä oli suuresti hyötyä.
Nicaragua. Voisin vain toistella tuota sanaa nyt päässäni. Matka alkaa jo tuntua todelta, se lähestyy. Lasken jo päiviä, niitä on 32. Päiviä laskellessani haluaisin kaikki vinkkinne matkaan liittyen. Onko joku teistä käynyt Nicaraguassa? Minne kannattaa mennä ja mitä tehdä? Missä kauneimmat rannat ja missä upeimmat maisemat? Missä juoda drinkki rannalla ja missä tanssahdella vaikka aamuun asti? Kaikki vinkit ja fiilistelyt ovat kultaa, antakaahan kullan virrata!
*Matka on momondon ambassador -vuoteni viimeinen osittainen yhteistyömatka. Valitsin matkakohteeni itse, mutta momondo sponsoroi osaa matkasta.
Moikka! Olin Nicaraguassa helmikuussa ja tykkäsin eniten Ometepe-saaresta Nicaragua-järvellä, samoin Granadan lähellä olevasta kraaterijärvestä Laguna de Apoyosta. Ometepella kannattaa kiivetä tulivuorelle ja nauttia ihanan lämpöisestä ja vähäaaltoisesta järvivedestä, koska merellä on niin isot aallot monissa paikoissa. Varo Rivasin bussiaseman kusetuksia, samoin Managuan takseissa kannattaa olla tarkkana 🙂 Ihanaa reissua!
En ole käynyt mutta maa on siintänyt haaveissa jo muutaman vuoden. Työmatkojen takia joululoma suuntautuu tänä vuonna kuitenkin aivan toiselle puolelle palloa, Itä-Timoriin. Kuulen siis innolla kertomuksia Nicaraguasta, ehkä ensi vuonna on itsellänikin sen vuoro 🙂