Koti on turvapaikka. Se on paikka, jonne on helppoa palata matkan jälkeen suunnittelemaan uusia matkoja. Lily-kissa on aina mieluisin kotona odottava tyyppi. Karvaisen ystävän lisäksi jaan kotini neljän muun ihmisen kanssa, joista yksi on toinen karvainen kaveri eli espanjalaiseni.
Pitkästä aikaa koti tuntuu kodilta, eikä tästä talosta ole niin suurta tarvetta aina päästä pois. Tässä kodissa viihdyn, näiden ihmisten kanssa. Kotikaverit ovat vaihtuneet vuoden aikana jo useaan otteeseen, mutta nyt kasassa on hieno tiimi. On muusikkoa, valokuvaajaa ja kokkia. Kaikkia meitä yhdistää intohimo matkustamiseen ja se saattaa näkyä jaetun kodin sisustuksessa, etenkin minun ja espanjalaisen huoneessa.
Kun aloitin Urbaani viidakkoseikkailijatar -blogini kirjoittamisen, en ollut kuullutkaan termistä ´urban jungle´. Nyt Instagramia seuraavat saattavat tietää sen tarkoittavan herkullista viherkasvipainotteista kotia. Samaan aikaan se on kuin lyhennetty versio blogini nimestä ja omista intohimoistani eli urbaanin ja luonnon yhdistymisestä sekä kaupungin ja luonnon tasapainosta.
Oma kotini on hyvä esimerkki urban jungle -kodista. On kai päivän selvää, että tämä urbaani viidakon lapsi asuu urbaanissa viidakossa? Haluan saada luonnon niin suureen osaan kodissani kuin Suomi vain antaa periksi. Tässä maassa luonto ei tule sisään ovista ja ikkunoista, mutta sisätilojen viherkasveilla saa jo ihmeitä aikaan. Myöskin olohuoneen ikkunasta avautuva mäntymaisema on mukava jatkumo ikkunalauden viherloistolle. Huomatkaa myös matkailun läsnäolo kodissamme. Miltäs näyttää ja miten te sisustatte kotianne? Onko täällä muita urban jungle -tyylin ihailijoita?
Astukaa nyt sisään urbaaniin viidakkoomme, rakkaaseen kotiini!
Ihana kissa. Sisustuksessa tykkään tuosta sinisestä väristä