Lomaa on odotettu kuin kuuta nousevaa ja nyt se on viimein täällä. Nyt pitää nollata, nyt pitää saada pää tyhjennettyä ja mieli rentoutumaan. Siispä aamulla avataan olut, päivällä avataan olut, illalla vedetään vähän sieniä (nam nam, mushroom shakes) ja ehkä kaiken voisi vielä kruunata pienellä pössyttelyllä ja ehkä siihen sivuun vielä ämpäri vodkaa ja kokista.
Aamulla on kamala olo, sitä pitää tasata avaamalla uusi olut. Ja ei kun uuteen nousuun. Tästä tämä taas lähtee. Ehkä tänään voisi vain chillailla ja poltella. Ai että, nyt rentoutuu koko kroppa. Lomalla kuuluu rentoutua ja rentoutuminen on huipussaan, kun on sekaisin, eikös?
Tämä on varsin tavallinen tarina. Se pätee kotimaassa viikonloppuisin ja joidenkin lomalla jopa joka päivä. Mikä ihme siinä on, että aina on oltava sekaisin? Eikö mikään tosiaankaan tunnu miltään, ellei tilannetta maksimoida joko psykedeelisillä huumeilla, pilvenpolttelulla tai alkoholilla? Vähintään on sytytettävä rööki.
Eikö loma tosiaan voi olla lomaa ilman, että pää on ainakin osan ajasta aivan sekaisin tai edes tunteiden maksimoinnin tai lamaantumisen tilassa?
Istun itse parhaillaan terveellistä ruokaa tarjoavassa ravintolassa, edessäni on puhdistava juoma. Tutkin, missä voisin joogata ja millä rannalla olisi paras uiskennella. Olen lomallani meditoinut temppelissä viisi päivää ja alkoholiannokset ovat näiden kolmen viikon aikana laskettavissa omilla sormillani. Minulle nollaaminen tarkoittaa lepoa ja terveellisiä elämäntapoja. Arjessa unohdan ne helposti ja lomalla on aikaa voida hyvin. Tämä on tapani puhdistaa mieltä ja kehoa, en halua sekoittaa niitä entistä enempää.
Ihmettelen suuresti, miksi niin usein illanistumistilanne kääntyy siihen, että kaikki vain jumittavat pää pöllyssä. Välillä se päättyy siihen, että osa porukasta on kovassa humalassa ja palaavat majapaikkaan aamuyöllä, herättäen kaikki muut.
Olen ollut niin monessa tilanteessa, jossa itsekääritty sätkä kiertää, jossa joku joukosta näkee toisten naamojen valuvan (sienet) tai jossa joku antaa ylen reikään lattiassa, kun alkoholi maistui turhankin nopeaan tahtiin. Joskus olen myös itse ollut se tyyppi, joka halailee vessanpönttöä liian monen nautintojuoman jälkeen, mutta tämänhetkinen minä kaipaa jotain aivan muuta, jotain puhtaampaa ja aidompaa, terveellisempää.
Ihmettelen myös sitä, kun eräillä muutaman kuukauden takaisilla Tinder-treffeillä kävelykumppanini kertoi matkavinkkejään ja jokainen lause loppui aineeseen, joka sopisi siihen kyseiseen paikkaan ja siihen kyseiseen tilanteeseen. Ei muuten ollut match made in heaven. Mistä nämä ihmiset edes löytävät elämääni? Ei muuten ollut sekään tyyppi, joka ilmestyi paikalle humalassa ja suu vaahdoten puhui minulle tietokoneista ruotsiksi. Ei myöskään se, joka oli poltellut rentouttajaa kotonaan juuri ennen saapumistaan ja joka avautui mielenterveysongelmistaan ja seksiriippuvuudestaan. Oma matchini olisi todennäköisemmin se, joka katsoo syvälle silmiin ja joka kohtaa aidosti ja on läsnä omana itsenään.
Miksei välillä voisi vain olla sekaisin vaikka elämästä? Välillä ehkä jostakin muustakin, kuka mistäkin, mutta eikö lomallakin olisi mukavampaa, jos suurimman osan päivistä viettäisi kuitenkin niin, että olisi ollut niissä aivan omana itsenään, ilman stimulantteja? Silloin tällöin voi nautiskella, kukin omalla tavallaan. Onneksi näitä terveysruokaa tarjoavia joogataivaitakin alkaa olla jo pilvin pimein hyvänä vastaiskuna muunlaiselle nollaamiselle.
Tällaista ajatuksenvirtaa tällä erää. Tiedättekö, mistä puhun?
Heh, mulle tuli tästä etäisesti mieleen oma työpaikka. Itse olen karkkilakossa ekaa kertaa elämässä, vaikken normaalisti usko mihinkään täyskieltäytymiseen, mutta katotaan nyt vielä pari vikkoa. Moni muu on tipattomalla ja mulle, jolle ei alkoholi kauheesti maistu tai se ei muodosta millään lailla merkittävää roolia elämässäni, ne jutut kuulostaa ihan hulluilta. Siis tuskailla sitä, että on ollut vaikka 14pv ilman viinaa. Tai että keski-ikäiset naureskelee keskenään, kuinka työterveyskyselyyn piti valehdella käyttämänsä alkoholin määrä, jotta välttyy ”saarnalta” 😀
Kun olin ekaa kertaa yksin reppureissaamassa, välttelin kaikkia bilepaikkoja. Siti sain kuulla, että koska olen nuori, minun pitäisi ”elää enemmän”. Seurustelin ja biletys ei enää napannut, mutta ohjeita tuli silti. Jännä, miten monien mielestä se ”eläminen” ja kaiken irti ottaminen nuoruudesta tarkoittaa sitä, että biletetetään ja harrastetaan irtosuhteita. Minusta olisi ollut hirveää haaskausta matkustaa toiselle puolelle maailmaa vain tekemään tuota.
Tuo kuulostaa enemmän nuoruudelta kotipaikkakunnallani ja osittain ehkä opiskeluajoilta (tosin silloinkaan ei vedetty kuin lähinnä viiniä) kuin yhtään siltä, mitä me kohdataan matkoilla, arjesta tai viikonloppujen ystäväpiiristä puhumattakaan. Varmasti niillä paikoilla mihin matkustaa ja missä majoittuu on merkitystä. Ei kuulosta ollenkaan sellaisilta ihmisiltä ketä haluaisin lomalla tai muutenkaan ympärilleni. Harmi, että on tuollainen meininki. 🙁
Ehkä välillä omat paikkavalinnat edustavat vaihtoehtoisuutta, mutta silti, pitääkö elämän pyöriä näiden asioiden ympärillä koko ajan? Olen reppureissullani päätynyt milloin mihinkin tilanteeseen ja nähnyt paljon. Tälläkin reissulla yllättävän monta kertaa. Teillä on käynyt tuuri, sanoisiko?.