Eräs suosikkipaikoistani Helsingissä, Kruunuovuoren hylätyt huvilat, sijaitsee Itä-Helsingissä. Tämä hylätty paikka on maaginen, ja se kutsuu minua luokseen kerta toisensa jälkeen.
Talon sisällä näkyy patja. Erään oven eteen on nostettu kirkkaanpunainen tuoli ja oveen on maalattu kirkkaanvärinen graffiti. Kellari on täynnä krääsää, näen hellan ja kauniin pöydän. Toisen talon makuuhuoneen sänky on vaihtanut paikkaa ja tilalle on tullut rantatuoli. Ikkunanäkymä on sama kuin ennenkin. Ikkunaruudut ovat menneet rikki ja portaikko on lohkeillut. Seinille on kirjoitettu tekstejä ja maalattu kuvia.
Rantasauna on hiljentynyt jo kauan sitten. Takan edessä on muovituoli ja päärakennuksen oviaukosta näkyy ruskea nahkasohva. Seinällä roikkuu villapaita ja lattialla on kasa vaatteita ja patja. Tutkittavaa näissä taloissa riittää, kerta toisensa jälkeen. Nyt puhun tietysti Kruunuvuoren hylätyistä huviloista, joille tieni vei jälleen kerran.
Kruunuvuoren huvilat nousivat tietoisuuteen
Kruunuvuoren hylätyt huvilat tuntuvat nousseen suuren massan tietoisuuteen ja kaikkien huulille viimeistään kuluneen vuoden aikana. Saatan jopa olla osasyypää tämän salatun paikan kaapistatuloon; kirjoitinhan paikasta City:lle ja HSL:lle toissa kesänä tekemääni Kesän reitit- blogiin. Tein tuolloin valinnan kirjoittaa suosikkipaikastani suurelle yleisölle, vaikka pitkään sitä tuolloin mietinkin. Jotkut salaisuudet on nimittäin parempi pitää vain itsellään. Silti, upeat ja ränsisystyneet huvilat puretaan joka tapauksessa asuinalueen alta pois aivan pian, joten tässä vaiheessa kaikkien seikkailijoiden suorastaan kuuluu mennä tutkimaan niitä – vielä kun se on mahdollista.
Olen nauttinut Laajasalon perukoilla sijiaitsevista entisaikojen eliitin parhaimmat päivänsä nähneiden kesänviettopaikkojen ympäristöstä jo lukuisia kertoja, jokaisena vuodenaikana. Eilen kävin huviloilla, taas. Vaikka olen mielestäni kolunnut nuo koko ajan huonommassa kunnossa olevat talovanhukset jo läpikotaisin, löydän niistä joka kerta jotakin uutta. Joka kerta niitä on myös tuhottu hieman lisää, mikä ei muuten ole ollenkaan hyvä juttu (*tässä kohtaa tulee vihainen ilme ja virtuaalinen läimäytys niille, jotka suosikkitalojani ovat tahallaan tuhonneet).
Kruunuvuoren huviloille ystävän kanssa
Eiliselle retkelleni otin mukaan matkablogimaailman kautta tutuksi tulleen ystäväni, erityisesti kotimaan matkailuun viime aikoina hurahtaneen, Kaukokaipuu-blogin Nellan. Nella ei ollut aiemmin käynyt huviloilla ja oli ilo jakaa tietoni ja fiilistelyni hänen kanssaan. Vaikka tykkään viilettää yksin, hyvä seura on aina enemmän kuin tervetullutta!
Siellä me tutkailimme paikkoja, ulkoa ja sisältä. Repuissa oli kuumaa kaakaota ja kaakao höyrysi kirpakassa pakkaskelissä. Meri oli alkanut jo jäätyä ja tunnelma valkoisen peitteen saaneessa metsässä oli lumoava. Kruunuvuoren huviloiden viehätys on myös niiden sijainnissa; samaan retkeen voi yhdistää urbaania löytöretkeilyä ja luontomatkailua. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kätevää.
Voihan huvilat. Pienellä haikeudella kyllä katselen kyseisiä, rapistuvia kaunokaisia. Vuodet ovat verottaneet niitä kovasti ja vielä haikeammaksi minut saa fakta, että pian niitä ei enää ole olemassakaan. Nyt täytyykin sanoa, että Haloo, Helsinki! Huviloiden joukossa on pari suhteellisen hyväkuntoista rakennusta, etenkin rantasaunalla varustettu kaunokainen.
Vaikka vanha joutuukin usein poistumaan uuden alta pois, eikö edes joku näistä huviloista voitaisi säilyttää? Jos meitä kaikkia kiinnostavat nämä rakennukset niin paljon, eiköhän esimerkiksi jossakin huvilassa toimivaan kahvilaan riittäisi tulijoita? Kesällä sen pihamaalla voisi olla puutarhatuoleja ja kallioilta voisi mennä uimaan tai lähteä melomaan. Tässä jollekin valmis liikeidea, jota ainakin minä kannatan. Ei saa tuhota kaikkea vanhaa, ei saa.
