Istun parhaillaan lentokoneessa, matkalla Tukholmasta Helsinkiin. Tätä ennen istuin lähes viisi tuntia koneessa matkalla Casablancasta Tukholmaan. Sitä ennen istuin Royal Air Maroc -yhtiön lennolla Marrakechista Casablancaan. Lento kesti noin 40 minuuttia. Tiedän, hiilijalanjälkeni on taas kasvanut, enkä ylpeile sillä. Tasapainotan sitä pyöräilemällä Helsingissä töihin mahdollisimman usein.
Viisi unohtumatonta päivää Marokossa ovat tulleet päätökseen ja olen nyt poistunut Afrikan mantereelta. Ensimmäinen matkani Afrikassa on nyt koettu ja se jätti minut sanattomaksi, hyvällä tavalla. Tämä suhde Marokon kanssa on vasta alkanut ja se ei jää lyhyeksi lomaromanssiksi.
Marokko oli kaikkea sitä, mitä olin kuvitellut. Oikeastaan se oli paljon enemmänkin. Se ylitti kaikki odotukseni monipuolisuudellaan ja ihmeellisyydellään ja näistä kokemuksista riittää juttua pitkäksi aikaa. Väliin saatan ripotella tarinoita ja fiilistelyjä mistä milloinkin, mutta luvassa on siis lähiaikoina juttua muun muassa erään suuren unelmani toteutumisesta. Tähän unelmaan liittyvät kamelit, autiomaa, auringonlasku ja tähtitaivas.
Olo on juuri nyt hieman tyhjä. Mielessä pyörivät viime päivien tapahtumat. Kamera on täynnä ikuistettuja tilanteita ja maisemia ja mielessä pyörivät usean kuukauden edestä eletyt hetket. Suomessa odottaa tyhjä koti, Lily-kissakin on vielä hoidossa. Kerkesinkö edes siivota ennen reissuun lähtöä? Kapteeni kertoi, että Helsingissä sataa vettä. Aamulla on taas töitä. Arki jatkuu.
Maailma on kyllä ihmeellinen paikka ja kannustan kaikkia tutkimaan sitä; lähellä ja kaukana! Nautitaan hetkistä ja eletään tätä elämää niin, että se tuntuu elämältä.
Palataanhan asiaan ihan pian! Kannattaa pysyä seikkailussa mukana, luvassa aika mieletön virtuaalimatka Atlantin rannoilta Marrakechin kujille ja Saharan autiomaasta Atlasvuorille. Kiitos Marokko, mä niin tykkään susta!
