Kobba Klintarin kallioluoto Ahvenanmaalla on jokaiselle alueelle suuntaavalle loistava päiväretkikohde − kesällä ja jopa talvella.
Aloitan juttusarjani Ahvenanmaasta itselleni vaikuttavimmista Ahvenanmaan elementeistä, merestä ja saaristosta. Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, olin juuri hetki sitten tutustumassa kotimaamme kauniiseen, mutta itselleni aiemmin tuntemattomaan osaan.
Tammikuinen Ahvenanmaa näytti minulle ja ryhmälle muita matkabloggaajia parhaita puoliaan. Aurinko paistoi koko visiittimme ajan. Lumi oli puhdasta ja valkeaa. Meri ei ollut vielä leudon talven takia jäätynyt, mikä sai maiseman näyttämään jopa entistäkin ainutlaatuisemmalta. Auringonsäteet heijaistuivat merenpintaan rauhoittavasti ja kauniisti.
Ahvenanmaan saaristoretki Kobba Klintarille
Ahvenanmaa koostuu yli 6700:sta saaresta ja luodosta, joista vain noin 60 on asuttuja. Tutkittavia saaria siis löytyy vaikka millä mitoin ja niitä pääsee tukiskelemaan kesällä meloen tai veneillen ja talvella, meren ollessa jäässä, esimerkiksi luistellen tai hiihtäen. Olisi kieltämättä aika jännää retkiluistella pienten saarien välissä, reppu selässä. Repussa olisi termospullo täynnä kuumaa kaakaota.
Meidän matkabloggaajaryhmä kuljetettiin venekyydillä ihanalle kallioluotoryhmälle nimeltä Kobba klintar. Veneen kannelta katsellen saaristo näytti uskomattoman upealta ja joka puolella näkyi toinen toistaan pienempiä, kallioisia saaria. Kauempana seilasi laiva matkalla Ruotsiin.
Tässä maisemassa voisin itsekin maailailla.
Saarta lähestyessämme näin jo kaukaa kallion päällä maisemaa maalaavan miehen. No joo, tämä tammikuisessa pakkasessa paikallaan seisoskellut maisemamaalaaja ei hievahtanutkaan. Hän on vain patsas.
Maihin astuttuamme ja hetken tutkittuani huomaan, että myös valkean päärakennuksen parvekkeella tähyilee saman taiteilijan, Juha Pykäläisen, tekemä miespatsas valtava lokki seuranaan. Hauska idea!
Kobba klintarilla on aikoinaan toiminut luotsiasema, mutta nykyään tämä luotsiasema toimii kesäkahvilana. Kesällä tälle kallioluodolle pääsee yhteysaluksella tai vaikka meloen.
Kahvilan terassi näytti houkuttelevalta ja voisin hyvin kuvitella itseni sinne istumaan raikas juoma kädessä, auringonlaskua ihaillessa kauniina kesäpäivänä. Toisaalta, saaren tunnelma on varmasti näin talvella rauhallisempi, koska muita ihmisiä ei näy lähimaillakaan.
Maisema saaristossa ja Kobba klintarilla on käsittämättömän rauhoittava. Joka suunnassa näkyy meri ja taivas vaihtaa väriään jatkuvasti. Auringonsäteet puskevat pilviverhon takaa luoden nelikulmaisen muodon. Syvä huokaus, täällä mieli lepää. Ei ole ihme, että paikka on suosittu. Itsekin haluan kokea tämän myös kesällä, ehkä jo ensi kesänä.