Atlantin rannikko Ranskasta Espanjan kautta Portugaliin asti on täynnä toinen toistaan viehättävämpiä rantakaupunkeja.
Päivä 7 − Rantakaupungista rantakaupunkiin
Harmaa aamu ja ensimmäinen syksyisen sateinen päivä matkallamme alkoi leirintäalueelta San Sebastianin vuoristoseudulta. Aamiaisen jälkeen kirjaudumme ulos suhteellisen kalliilta leirintäalueelta, joka maksaa meille 32 euroa. Ainakin alue oli todella siisti ja hyvin huollettu, vaikka hintaakin sillä on yli 10 euroa enemmän kuin keskiverrolla leirintäalueella täällä päin Eurooppaa.
Aloitamme päivän ennalta päättämättömän ajourakan. Suunnan tiedämme, määränpäätä emme. Suuntamme on kohti etelää ja kohti Galiciaa. Ohjastamme navigaattorin viemään meidät kohti Santanderia, matkan varrelle jää kaupungeista muun muassa Bilbao.
Nyt emme halua kuitenkaan kaupunkiin, haluamme surffirannalle. Reitti vie meidät vuoriston läpi, se ei ole Oskarille koskaan hyvä asia. Tarkkailemme Oskarin lämpöjä, jotka pysyvät juuri ja juuri hallussa. Vettä tihuttaa, mutta maisema on kaunis ja vuoristoinen. Tuntuu, kuin olisimme Alpeilla.
Jossakin noin sadan kilometrin kohdalla näkyy kaupunki, jonka Eukka tietää olevan tunnettu aalloistaan. Tsekkaamme kaupungin nimeltä Laredo. Heti alkuun huomaamme, että paikka ei ole meitä varten. Tuntuu, kuin olisimme saapuneet 80-luvun lomaparatiisiin, joka on nähnyt parhaat päivänsä. Tsekkaamme rannan, jossa hengenpelastajat hytisevät tylsistyneinä. Päivä on kylmä rantapäiväksi.
Matka jatkuu. Suuntaamme seuraavaan potentiaalisesti mukavaan rantakaupunkiin ja sellaiseksi valikoituu Santoña, joka on vain lyhyen ajomatkan päässä. Paikka tuntuu myös melko autiolta, mutta löydämme rannan tuntumasta parhaan paikan yöpymiseen. Parkkipaikalla on kiellot matkailuautoille, mutta sunnuntaina emme välitä. Se on meidän paikkamme.
Ranta on kaunis ja hiljainen. Rannan lähettyvillä on suuri vankila, mikä luo oman tunnelmansa. Käymme tutkimassa kaupunkia, joka on todella uinuva ja vanhanaikainen. Elämä kaupungissa alkaa vasta illalla, päivällä Santoña tuntuu aavemaisen unohdetulta.
Paikka on oikeastaan aika hauska. Se on jotenkin todella tavallinen. Maisemaltaan upea Santoña on tunnelmansa puolesta myös jossakin 80-luvulla. Muutama modernimpi ravintola lötyyy, mutta jotain viehättävänkin tavallista paikassa on. Santoña ei turhia koreile.
Alueella näkyy välillä pyhiinvaeltajia, sillä Santiagon vaellusreitti kulkee näillä main. He tuovat tunnelmaan myös oman juttunsa. Tuo reitti olisi upeaa kävellä joskus kokonaisuudessaan, se on varmasti elämys vailla vertaa.
Illan tullen herännyt kaupunki saa jäädä taaksemme jo hyvissä ajoin ja suuntaamme rannallemme, jossa on lisäksemme vain pari autoa parkissa. Nukahdan taas valtameren kohinaan, omassa viiden tähden hotellissa!
Terkuin, Laura ♥
