Uusi päivä ja uusi kohde Atlantin rannikolla, matkailuautolla kruisaillen.
Päivä 10 – Ribadesella
Tuntuu hyvältä herätä uuteen päivään auringon valaisemien vuorten alapuolelta, lintujen laulaessa ja sirkkojen sirittäessä. Päärynäpuut, omenapuut ja viikunapuut ympärillämme luovat mukavaa tunnelmaa aamuauringon säteiden osuessa niiden vihreisiin lehtiin.
Aika rientää. Uusi päivä on taas luonamme ja matkan on taas jatkuttava. Meillä on vielä noin 500 kilometriä ajettavana ja aikaa on enää muutama päivä. Minne ihmeeseen tämä aika rientää? Kahden viikon loma tuntui ruhtinaallisen pitkältä ajatuksen tasolla, mutta realistisesti se on vain pieni hetki. Onneksi siihen pieneen hetkeen mahtuu monen kuukauden edestä elämyksiä ja kauneutta, mutta silti se hetki on liian lyhyt.
Tuntuu, kuin olisimme vasta pääsemässä alkuun matkan kanssa ja kohta se jo loppuu. Tämä tunne on tuttu matkoiltani. Etenkin muutaman viimeisen vuoden ajan tämä sama tunne on ollut mukanani matkoilla. Tunne, etten ole valmis palaamaan kotiin ja että tie kutsuu kulkemaan. Tiedän, että minun on vielä tehtävä se suuri matka, vaikka sitten maailman ympäri. Kun sen teen, en halua tiukkaa aikataulua. Silloin en halua tunnetta, että taas on mentävä.
Ajamme läpi upeiden vuoristomaisemien ja suuntaamme kohti Ljjanesin kaupunkia, jonne olimme oikeastaan jo eilen matkalla. Matkaa on vain noin 50 kilometriä, mutta Oskarilla siihen menee vuoristossa yli tunti. Mikäs niin kauniissa paikassa on körötellessä?
Saavumme Lljanesiin, joka ei aivan vastaa mielikuviani surffikylästä. Selviääkin, että surffiaallot ovat kaupungin ulkopuolella. Llanes itsessään on vanha ja historiallinen satamakaupunki. Se ei vie jalkoja altani, mutta on lyhyen visiitin arvoinen.
Tutkimme vaihtoehtojamme. Mikä voisi olla seuraava kaunis surffikylä? Löydämme kauniilta näyttävän rantakaupungin nimeltä Ribadesella. Puolisen tuntia ajoa ja olemme perillä todella kauniissa rantakaupungissa, jonka nimi ei millään meinaa painua mieleeni, Ribadesella.
Eukka ottaa laudan kainaloon ja lähtee valloittamaan aaltoja. Itse samoilen pitkin art deco -henkisten talojen reunustamaa rantabulevardia. Ranta yhdistyy satama-altaaseen ja vesi on läsnä joka puolella. Vuoret kohoavat taustalla ja vehreät nummet tuovat maisemaan viimeisen silauksen.
Hiekka yhdistyy pyöreisiin kiviin kauniilla ja kaartuvalla rannalla, joka ei ole tungosta nähnytkään, ei ainakaan näin sesongin ulkopuolella. Vedessä on vain muutama surffari ja rannalla vain muutama auringonpalvoja. Rannan toisella puolella näkyy värikkäiden rakennusten kaupunki.
Ribadesellan kaupunki on kaunis ja tunnelmaltaan aito, pysähtynyt ja kiinnostava. Suloista rosoisuutta ja säröistä kauneutta. Tätä paikkaa ei ole tehty, se on syntynyt itsestään. Aukioilla leikkii lapsia ja vanhukset istuskelevat penkeillä juoruillen. Nunnat kävelevät valkoisissa vaatteissaan kohti kirkkoa ja koira parvekkeella haukkuu kirkon kellojen tahdissa. Tunnelma on kuin suoraan jostakin elokuvasta.
Yöpaikka löytyy jälleen kerran aitiopaikalta, ilmaiselta sellaiselta. Edessämme on taas meri ja kaupungin siluetti. Tässä kaupungissa pitää tosin olla tarkkana, ettei auto tule ulos parkkiruudusta tai ettei kukaan huomaa meidän majoittuvan autossa. Poliisit täällä ovat ilmeisen kovia sakottamaan sääntöjen rikkojia. Parkkeerata saa, mutta majoittua ei. Samat viralliset säännöt siis pätevät täälläkin kuin monessa muussakin maassa.
