Galiciaa ja viimeisten päivien tunnelmia

Matkailuautolla tehty reissu Espanjan Galiciassa alkaa tulla päätökseen. Mitä kuului viimeisten päivien ohjelmaan?

Matkailuautolla Galiciassa

Päivä 12, 13 ja 14

Galicia, olemme todellakin perillä määränpäässämme. Avaan silmät jälleen kerran uuden hiekkarannan kupeesta, aaltojen kohinan keskellä. Näihin aamuihin voisi tottua, oikeastaan alankin jo tottua. Tuntuu samaan aikaan helpottavalta että kamalalta, että olemme tulleet tämän matkan määränpäähän.

Helpottavalta määränpään saavuttaminen tuntuu ainoastaan, koska Oskarilla ei ole kaikki hyvin. Jo aiemmin sen reistaillessa oltiin epäilty moottorin kannentiivisteen (älkää kysykö, mikä se on) olleen rikki, mutta vika pistettiinkin johonkin tiivistenauhaan. Nyt alamme olla vakuuttuneita, että vika on alun perin pelkäämämme.

Onni on, että nyt Oskaria ei tarvitse korjata kiireellä, hinnalla millä hyvänsä. Nyt se ei ole enää jossakin pienellä paikkakunnalla Alpeilla vaan espanjalaiseni kotikulmilla, jossa apua saa myös ystäviltä. Korjautamme sen jossakin vaiheessa, ennen ensi kevättä. Nyt se ei stressaa, nyt ei ole kiire.

Viimeiset karavaanauspäivät menevät lähinnä jollekin tutuista rannoista parkkeerattussa autossamme hengailuun. Emme enää matkusta, olemme perillä. Nukumme ja asumme liikkuvassa kodissamme viimeiset päivät, nauttien yksinkertaisesta elämästä.

Galician maisemat ovat tuttuja viime keväältä, olimmehan silloin Galiciassa melkein kaksi viikkoa. Näemme espanjalaiseni ystäviä ja käymme Anoppilassa. Vietämme aikaa myös espanjalaiseni vanhan merimies-isän kanssa. Hän kertoo taas upeita tarinoita matkoiltaan ja harmittaa, etten ymmärrä kaikkea.

Espanjalaiseni isä näkee Oskarin ja sanoo, että ostaisi samanlaisen vaikka heti, jos olisi 20 vuotta nuorempi. Matkailuauto muistuttaa häntä entisten työpaikkojensa, laivojen, hyteistä. Hytit ovat hänelle se kaikkein kotoisin paikka, samoin kuin meri. Selviää, että hän on tehnyt aikoinaan töitä myös suomalaisella laivalla, jonka nimi oli Anette. He seilasivat Italiasta Kanadaan. Hän muisti laivasta miehen nimeltä Pekka.

Suomessa matkailuautoelämä on hieman toisenlaista, keskellä suurta Euroopan mannerta aivan kaikki on mahdollista. Suomen välimatkat ovat pitkiä, jos kaipaa maisemaan suuria vaihteluita. Täällä saatoimme tunnissa huristaa vuoristosta merelle tai suurkaupugista toiseen.

Tunnelma matkan viimeisinä päivinä on haikea. Matka on ollut upea ja täynnä elämyksiä. Kävelen rannalla ja kerään simpukoita. Katselen ympärilleni ja tunnen kiitollisuutta. On uskomatonta, että matka, josta olimme puhuneet jo pitkään ja joka on ollut unelmissani jo vuosia on nyt tehty.

Vaikka tämä karavaanausreissu, samoin kuin tämä osuus karavaanauspäiväkirjojakin, päättyy, meidän elämä liikkuvassa kodissa taitaa vasta alkaa. Reissussa tapasimme monia kaltaisiamme, jotka matkaavat juuri kuten me eli vapaasti ja riippumattomasti.

Suomessa matkailuautoelämä on hieman toisenlaista, keskellä suurta Euroopan mannerta aivan kaikki on mahdollista. Suomen välimatkat ovat pitkiä, jos kaipaa maisemaan suuria vaihteluita. Täällä saatoimme tunnissa huristaa vuoristosta merelle tai suurkaupugista toiseen.

Nyt olemme matkalla Madridiin, mutta istun junassa. Oskari jäi hieman surullisena erään galicialaisen talon pihamaalle ja me suuntaamme nyt Madridin kautta kotiin. Onneksi meillä on vielä tämä yksi päivä aikaa Madridissa ennen huomista aamulentoa.

Aivan pian pääsen kaikkien kuvien kimppuun (jotka tosin tulevat kaikki olemaan kännykkäkamerakuvia ja Gopro-kuvia, koska kamerani sanoi itsensä irti jo matkan toisena päivänä). Vaikka tämä karavaanausmatka on nyt ohi, voin vielä elää kaikki ne hetket uudelleen kuvien ja uusien tarinoiden kautta. Voin myös kertoa, että nyt on tarinoita ja vinkkejä jaettavaksi niin paljon, ettei aikakaan taida riittää niiden kaikkien kirjoittamiseen. Se on onneksi vain positiivinen ongelma.