Ranskan rannikon surffirannat ovat täydellisiä kohteita matkailuautolla reissaamiseen.
Päivä 3 − Matkailuautokohteina Ranskan Biarritz ja Hossegor
Matkan kolmas roadtrip-päivä alkaa kolauksilla ja herään aikaisin aamulla Oskarin kolahteluun. Onneksi kyse ei ole muusta kuin leiripaikkamme puiden heittelemistä tammenterhoista, jotka tipahtelevat silloin tällöin auton peltiin. Lomalla ei tarvitse herätyskelloa, mieluummin herään lintujen viserrykseen ja tammenterhojen tipahteluun.
Teemme tapamme mukaan herkullisen aamiaisen, josta tosin onnistun heittämään kahvit syliini ja penkeille. Pieni huolimattomuus on näköjään tullut matkalleni mukaan, onnistuin nimittäin myös pari päivää aiemmin tuhoamaan kalliin kamerani päästämällä sen veden valtaan. Tai oikeastaan vesi otti sen valtaansa aika yllättäen, mikä ei tosin vakuutusyhtiön mielestä ollut yllättävää tai ennalta arvaamatonta. Olen siis koko matkan ilman kunnollista kameraa, mutta näillä mennään. Saattaa ottaa aivoon aika paljonkin, ettei vahinkoa korvata, kun sellainen oikeasti sattuu.
Ajamme Oskarin parkkiin aitiopaikalle Hossegorin rannan tuntumaan, muiden surffiautojen viereen. Eukka nappaa surffilautansa kainaloon ja lähtee taas palauttelemaan Suomessa hieman ruostuneita taitojaan veteen. Minä hengailen rannalla, seuraten viereisen lapsen ikävää. Hän on vahvasti sitä mieltä, että surffaava isä ei saisi mennä veteen. Seurailen myös paria koiranpentua ja saattaa katse viipyä muutaman komean surffarin siluetissakin.
Hossegorin ihmiset ovat kauniita ja komeita. Pitkiä hiuksia, surffikiharoita, rentoa tyyliä, ruskettunutta ihoa ja leppoisaa asennetta. Miksi tosiaan en ennen ole kuullut Hossegorista?
LUKUVINKKI: Hossegor on suloinen surffikaupunki
Parin surffisession ja rantapäivän päätteeksi päätämme jatkaa matkaa kohti etelää. Edessä on vain 40 kilometrin matka Ranskan Baskimaan Biarritziin. Huristelemme pienten ranskalaisten kylien lävitse pitkin pieniä teitä. Ranska on liikenneympyröiden luvattu maa, joka puolella on liikenneympyröitä ja meidän espanjaa puhuva navigaattori sanoo ehkä joka viidentenä sanana sanan rotonda eli liikenneympyrä.
Hyvät yöt sanomme Atlantin aaltojen kohistessa alapuolellamme, omassa viiden tähden hotellissamme, ilmaisella näköalapaikallamme.
Saavumme Biarritziin ja pienen kaupunkikruisailun päätteksi löydämme ehkä maailman parhaan parkkipaikan, upealla merimaisemalla varustettuna. Alueella on kiellettyä parkkeerata matkailuautoilla ja pakettiautoilla, mutta parhaan tien varrella on parkkeerattuna muitakin kaltaisiamme. Kysäisemme eräiltä pakettiautoreissaajilta paikan turvallisuudesta ja he kertovat erään miehen nukkuneen autossaan alueella pari viikkoa. Kaikkia kieltoja ei tarvitse noudattaa. Olimme löytäneet yöpaikkamme, Biarritzin parhaimmalta paikalta.
Kiertelemme pitkin kaunista Biarritzia ja käväisemme syömässä muutamat paikalliset herkut, pinchosit. Yhden täytetyn patonkileipäpalasen hinta on 1,90 euroa ja sangria maksaa kolme euroa. Biarritz on varsin kohtuuhintainen paikka.
Hyvät yöt sanomme Atlantin aaltojen kohistessa alapuolellamme, omassa viiden tähden hotellissamme, ilmaisella näköalapaikallamme. Tällaisissa paikoissa karavaanaus ja urbaanaus saavat aivan uuden ulottuvuuden ja tämä on silkkaa luksusta, joka ei tämän yön osalta maksa penniäkään.
Pieni lauta ja kireät trikoot. Suoraselkäisenä otat vain vislaukset vastaan. Turha mennä kastelemaan itseään. Rannalla kävelysi ilahduttaa varmasti monia.
Kiitos seuraavasta taktiikasta! 🙂
Voi kyllä! Reissuautoilu on munkin lempipuuhaa nykyisin, kun siihen vielä yhdistää patikoinnin. Suurimmissa haaveissani mukana pidemmillä matkoilla kulkisi myös pari rescuekoiraa, mutta nyt mennään toistaiseksi kissojen ehdoilla, jotka sitovat kiinni yhteen tukikohtaan..
Hauska sattuma muuten, kun kirjoittelin juuri blogiini ”miten kolme ihmistä majoitetaan farkkuun” . Palasimme alkuviikosta Irlannin roadtripiltä ja upea reissu, vaikka autossa vähän tiivis tunnelma olikin 😉 Ja ihan totta, kaikkia sääntöjä ei ole tehty noudatettaviksi ja nukuimmekin ensimmäisen yön kieltokyltein varustetussa rantaparkissa. Olimme siellä ainoat, joten jännitystä iltaan toivat pimeällä parkkipaikalla käväisevät autot, joista kukaan ei onneksemme ollutkaan vartija.