En tiedä onko kyse siitä, että ihmismieli kiinnittää huomiota tiettyihin asioihin tietyillä hetkillä vai onko kyse faktasta, että Berliini nyt vain sattuu olemaan kaikenlaisten karavaanareiden, hippipakujen ja asuntoautojen luvattu kaupunki.
Berliinin kaduilla kulkiessani tuntui, että tämän hetken intohimoni kohteita oli jokaisen nurkan takana (ja ei, en vaihtanut puheenaihetta mobiilikodeista esimerkiksi komeisiin miehiin). Monenvärisiä ja monenkokoisia mobiilikoteja näkyi välillä jopa kokonaisen kadun verran.
Berliini on kyllä mitä mainioin tukikohta kaikenlaisille karavaaneille. Sijainti on keskellä kaikkea ja mobiilikodin nokan voi suunnata aivan minne tahansa. Suomen sijainti on hieman haasteellinen, mutta ei mahdoton sekään. Toisaalta, onhan kotimaassakin tutkimista.
Kumma juttu muuten; en enää (tai ainakaan tällä hetkellä) kaipaile muiden mobiilikotien perään. Se yksi elämääni tullut tapaus tuntuu tähän hetkeen kaikkein parhaimmalta vaihtoehdolta. Juuri se, jonka käyttöohjeet ovat vielä hieman hakusessa.
Tämä kaikki kai pätee myös kyseisen auton kanssa elämääni marssineeseen tyyppiin. Silti, aina saa pitää silmät auki ja aina saa kaukaa ihastella kauniita hippipakuja. On niissä Kleinbusseissakin aina oma viehätyksensä – ja se ei hetkessä unohdu.
