Istun hiljaa, olen onnellinen

Vuosi vaihtuu muutaman minuutin päästä. Istun hiljaa, silmät kiinni. Ympärilläni on muutama tuttu ihminen. Olemme yhdessä, vaikka tässä hetkessä olemmekin läsnä vain omassa itsessämme. Meditoimme.

Ulkoa kuuluva rakettien pauke tiivistyy, tiedän H-hetken olevan käsillä. Kun pauke saavuttaa huippunsa, hymy nousee huulille. Se tuntuu voimakkaana onnentunteena myös sisälläni. Vaikka ulkopuolella riittäisi virikkeitä, olen valinnut jo neljättä vuotta peräkkäin vaihtaa kalenterivuoden seuraavaan juuri näin. Tänä hetkenä en haluaisi olla missään muualla, mieleni ei ole levoton. Mieleni on kerrankin läsnä, haluamatta mitään mennyttä tai tulevaa.

Ulkoa kuuluva rakettien pauke tiivistyy, tiedän H-hetken olevan käsillä. Kun pauke saavuttaa huippunsa, hymy nousee huulille.

Uudenvuoden retriitti on ollut perinteeni jo neljä vuotta. Viimeiset kolme se on järjestetty omassa kodissani, joka vuosi hieman sekalaisella seurakunnalla. Joka vuosi erilaisena, toisaalta samanlaisena.

Joka vuosi käymme läpi mennyttä. Luovumme asioista, jotka eivät palvele meitä. Poltamme ne symbolisesti takassa. Siirrämme katseemme tulevaan. Teemme ennustuksia ja aarrekarttoja, unelmoimme ja mietimme kiitollisuuden aiheita. Mietimme elämämme suuntaa.

Retriittimme jälkeen olo on hyvä ja kevyt, onnellinen ja selkeämpi. Vaikkei vaihtuva vuosi muuta muuta kuin vuoden numeron, oman pään sisällä voi kääntää sivua. Voi aloittaa alusta, jälleen kerran elämää paremmin ja oppia virheistään. Taas kerran laskeutua maan pinnalle ja tutkiskella itseään. Nyt jos koskaan tämä tuntui erityisen tärkeältä. Nyt jos koskaan haluan kääntää sivua.

Odotan innolla, mitä tämän tarinan uusi luku tuo tullessaan. Aarrekarttaan liimautui ainakin monta kuvaa palmuista ja sisareni kertoi minun olevan elementissäni tällaisten asioiden äärellä. Ehkä tosiaan olenkin, mutta vielä enemmän olisin, jos nämä asiat tapahtuisivat nykyistäkin useammin tropiikin lämmössä. Sitä kohti menen, sen teen. Siitä tämän vuoden suunta.

Jälkihuomio: Minulla oli vuoden vaihtuessa myös 2-vuotispäivä jaetun kotini kanssa. Koti on ollut tapahtuma- ja tunnerikas paikka. Se on ollut paikka, jossa kaikki kissat nostetaan pöydille; mustat ja valkoiset. On uskomatonta, että olen päätynyt asumaan taloon, jossa on puitteet kaikille elämäni tärkeimmistä asioista. Vain palmut puuttuvat, mutta niitäkin on pihassamme ollut joskus taannoin. Vaikka tie veisikin enemmän tropiikkiin, tästä kodista ja tästä talosta en silti malttaisi luopua.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top