Minulla on kauhea dagen efter -tila. Tila ei liity millään tavalla alkoholiin, se liittyy matkustamiseen ja nyt Istanbulin tunnelmaan rakastumiseen. Tiedättekö tunteen, kun onnistuneen matkan jälkeen palaa arkeen ja vaikka kaikki on hyvin, olo on hieman tyhjä? Tämä tunne valtaa minut usein ja tiedän sen helpottavan ajan kanssa. Viimeksi koin erittäin pahaa matkan jälkeistä darraa Montenegron reissun jälkeen. Nyt se tapahtui Istanbulin matkan jälkeen.
Istanbul on ihana. Se ylitti kaikki odotukseni ja olen rakastunut. Olen hieman hämmentynyt, koska minähän olen jo rakastunut myös Berliiniin. Miten voinkin olla rakastunut myös toiseen? Tai oikeastaan kolmanteen; olenhan rakastunut myös Barcelonaan. Kai se on pelkästään hyvä asia, että maailmassa on useampi paikka, joka herättää näitä tunteita. Useampi sielunkumppani, joista jokaiselle on oma hetkensä.
Jo koneen laskeutuessa kohti Istanbulin valtavaa valomerta, auringonlaskun jälkeistä Istanbulia, sisälläni tuntui erityisen hyvältä ja kummallisen tutulta. Tuo tunne jatkui koko reissun ajan. Toisin kuin Berliinin kanssa kävi, en niinkään kokenut, että haluaisin muuttaa tuohon sekasortoiseen kaupunkiin, mutta silti se teki hämmentävän suuren vaikutuksen.
Istanbul on suloinen sekoitus kaikkea
Istanbul on sekoitus kaikkea, sekoitus itää ja länttä. Se on ennen kaikkea meluisa ja kaoottinen. Se on täynnä elämää. Kaupungin alueella asuu 14 miljoonaa ihmistä ja trafiikki kaikkialla on juurikin sen mukainen. Kaduilla vilisee ihmisiä ja liikenneruuhkat ovat sanoinkuvaamattomia. Musiikki raikaa ja kaikkialla myydään jotakin. Kadulta voi ostaa hedelmämehua, dönereitä, mausteita, koruja, uuniperunoita, kastanjoita tai oikeastaan mitä vain.
Kaduilla hengailee kissoja ja seinillä on graffiteja. Mitä muuta katutaidetta rakastava kissaihminen voi pyytää? Samoilin tuntikausia pienillä ja isommilla kaduilla ja vain ihmettelin menoa. Teetä juodaan kaikkialla ja nälissäänkään ei tässä kaupungissa tarvitse olla. Ruoka on halpaa ja hyvää. Teetä juodaan söpöistä lasikupeista, sokerilla makeutettuna.
Istanbul on turvallinen myös yksin matkaavalle naiselle
Ennen matkaa minua peloteltiin turkkilaisilla miehillä ja kaupustelijoilla. Täytyy sanoa, että oma kokemukseni kaikista Istanbulin ihmisistä, stereotypiaa vastaan jopa miehistä, oli pelkästään positiivinen. Miehet kyllä saattavat jututtaa, mutta eikö se ole vain hauskaa, kunhan olo on arvostettu eikä uhattu? Minä ainakin mielelläni juttelen minua hyvällä maulla lähestyville ihmisille muutaman sanan. Yllättävän rauhassa Istanbulin kaduilla sai silti mielestäni samoilla. Kaupustelu taas on osa kulttuuria, enkä kokenut sitäkään millään tavalla häiritsevänä.
Näin Istanbulin monet kasvot ja kaupunginosat. Näin Istanbulin auringon noustessa, auringonlaskun aikaan, kuun valaisemana, pilvisenä ja aurinkoisena, kylmänä ja lämpinänä. Viitisen päivää Istanbulissa ei riittänyt kuin pieneen pintaraapaisuun, mutta siihen pintaraapaisuun suhteeni kyseiseen kaupunkiin ei tule jäämään – sinne on päästävä takaisin!
Istanbul, olen rakastunut sinuunkin. Onko täällä muita Istanbul-faneja?
