Kun minulta kysytään upeinta tai ikimuistoisinta matkailuautoreissuani, joudun miettimään pitkään. Samoin teen saman kysymyksen koskiessa matkailua. Mikä voisikaan tehdä yhdestä matkasta paremman tai ikimuistoisemman kuin kaikki muut matkat?
Olisiko unohtumattomin karavaanausreissu se kaikkein ensimmäinen? Eivätkös ensimmäiset kerrat kaikessa jätä aina suurimman muistijäljen? Omasta ensimmäisestä kerrastani karavaanauksen saralla on jo noin 15 vuotta. Ajoimme Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana ollessani Minnesotan osavaltion pohjoisosaan. En edes tuntenut isäntäperhettäni vielä, olin vasta saapunut suureen Amerikkaan. Leiriydyimme leirintäalueella ja tutustuimme toisiimme.
Vai olisiko se sittenkin toinen pitkä matkailuautoreissuni? Senkin tein isäntäperheeni kanssa Yhdysvalloissa. Tuolloin ajoimme pitkin tuota suurta maata, yhteensä yli kymmenen osavaltion lävitse. Yövyimme tuttavien luona ja leirintäalueilla. Näin tuolla matkalla Niagaran putoukset ja Chicagon ruuhkat, Länsi-Virginian vehreät kukkulat ja Iowan maissipellot. Maisemat olivat kuin toisesta maailmasta, koko reissu oli pikkukylän tytölle kuin taikaa.
Monenlaisia matkailuautoreissuja
Entäs se ensimmäinen kerta omalla autolla? Se, kun ensimmäisen kerran istuin meidän ikioman Oskarin kyydissä, matkalla autokaupoilta kotiin? Muistan virneen kasvoillani, sellaisen hyytymättömän kestohymyn. Jännitti ja hieman myös hermostutti. Kaikki uusi on aina sellaista.
Vai mitenkäs se ensimmäinen virallinen karavaanausreissu Oskarillamme? Se, kun ajoimme viikonlopuksi Hämeenlinnaan ja nukuimme hiljaisella parkkipaikalla. Oli vasta alkukevät ja yöt olivat vielä kylmiä. Emme osanneet käyttää autoa, saatika sen lämmitystä. Emme varsinkaan uskaltaneet jättää kaasulämmitystä koko yöksi pauhaamaan. Mieluummin palelimme ja niin todellakin teimme. Tuo yö oli hyytävä, mutta ainakin kokemus on tarina kerrottavaksi. Paluumatkalla kotiin seurasimme sateenkaarta ja myöhemmin täysikuuta. Reissu oli kaikessa kylmyydessään uskomaton ja upea, se ensimmäinen kerta.
Mites sitten kaikki ne muut matkat? Ne kaikki ympäri Etelä-Suomea vieneet matkat? Tai sitten se Keski-Suomen sukulointireissu? Ainiin, olihan myös se upea reissu Saimaalle. Saimaan roadtrip oli ensimmäinen pidempi reissumme. Sen muistan todella hyvin, näimme tuolla reissulla peuroja ja hirviä, jopa yhden norpan.
Matkailuautoreissu Baltiaan
Ehkä reissuista ikimuistoisimman tittelin vie kuitenkin Baltian matka. En ole kerennyt kertoa tuosta reissusta vielä paljoakaan, mutta juttuja on kyllä tulossa. Kiertelimme matkailuautollamme juhannuksen aikaan Virossa ja hieman myös Latvian puolella. Parkkeerasimme kauniille rannoille, rauhallisiin paikkoihin. Söimme hyvin, nautiskelimme. Tuo reissu oli upea seikkailu, kaikin puolin.
Paluumatkalla kotiin seurasimme sateenkaarta ja myöhemmin täysikuuta. Reissu oli kaikessa kylmyydessään uskomaton ja upea, se ensimmäinen kerta.
Jos matkailuautokokemuksista pitäisi nimetä vain yksi, vastaukseni olisi kuitenkin elämä matkailuautossa, liikkuvassa kodissa. Vietin yli puolet viime kesän öistä poikaystäväni kodissa, matkailuautossamme. Sateen ropina katossa, kynttilät palamassa. Lähdin autosta töihin, sinne myös usein palasin. Automme oli kotimme, omasta valinnasta. Mikään ei voittanut kotoisaa tunnetta pienessä pesäkolossamme. Nukuin maailman parhaimmat yöunet Oskarimme sängyssä, katon rajassa. Tuon auton sisällä oli kaikki, mitä tarvitsin – myös ihminen, jonka kanssa halusin sen kaiken jakaa.
Matkailuautoreissaus oli yhteinen haave
Oskarimme on ollut alusta asti minua ja Eukkaa yhdistävä tekijä. Liikkuva koti oli yhteinen haaveemme, joka toteutui koko suhteemme ensi metreillä. Se kaikessaan kuvastaa meitä; meidän levotonta ja liikkuvaa elämäämme, jopa tiettyä tarvetta näennäisestä vapaudesta. Oskari on kokenut kanssamme paljon ja ollut kirjaimellisesti mukana sekä ylä- että alamäessä.
Se kaikessaan kuvastaa meitä; meidän levotonta ja liikkuvaa elämäämme, jopa tiettyä tarvetta näennäisestä vapaudesta.
Ehkä siis nimeän ikimuistoisimmaksi matkailuautoreissaukseni yleisen elämän liikkuvassa kodissa. Se vapaus ja se elämän yksinkertaisuus ovat vailla vertaansa. Ne pienet hetket pienessä kodissa, jolloin silti huomaa olevansa täydellisen tyytyväinen ja onnellinen. Ne aamut, kun auton ikkunan läpi kimmeltää meri ja ne yöt, jolloin uni maistuu paremmalta kuin hienoimmassakaan hotellissa. Kaikissa reissuissamme on ollut ikimuistoisia hetkiä, mutta yksikään kokonainen reissu ei ole ylitse muiden. Itse asiassa veikkaan, että meidän ikimuistoisin reissumme on meillä vielä edessä. Tähän voisin antaa jo vihjeeksi sanan Espanja.
Onko sinulla ikimuistoinen karavaanauskokemus tai muu roadtrip? Minne menit? Mitä teit? Mikä siinä oli niin hienoa? Jaa kokemuksesi kommenttikenttään, kuulen sen enemmän kuin mielelläni!
