Tiesittekö, että Ahvenanmaa on loistava kohde hyljebongareille? Vielä hetki sitten en minäkään tiennyt, mutta nyt tiedän.
Kohtaamiset villien luontokappaleiden kanssa ovat satumaisia. Se, että katsoo silmästä silmään toista luontokappaletta on jotenkin kovin aitoa. Maailmalla viilettäessä olen bongaillut valaita Islannissa, delfiinejä Laosissa, merileijonia Galapagossaarilla ja nenäapinoita Borneolla. Kaikesta tästä eläinbongailusta huolimatta en ole harrastanut samaa Suomessa juuri lainkaan.
Heinäkuisella Ahvenanmaan visiitillä tähän tuli muutos. Veneretki Eckeröstä Märketin upealle majakkasaarelle oli myös oiva tilaisuus nähdä Saaristomeressä asustelevia harmaahylkeitä ja minä olin päättänyt nähdä hylkeitä, maksoi mitä maksoi.
Heinäkuulle epätyypillisen kylmää säätä uhmaten istuin veneemme nokassa ja tähyilin. Eckerö oli jäänyt jo kauaksi taakse, kun näköpiiriin oli alkanut ilmestyä enenevissä määrin karuja kallioita. Nyt oltiin asian ytimessä, kallioillahan ne hylkeet usein hengailevat. Sitten kalliolla näkyi jotakin. Onko se hylje vai iso kivi? Kyllä, se on juuri se, mitä olin etsinyt. Kallion kivellä makoilee söpö hylje. Vedessä on niitä lisää. Ne lilluvat vedessä ja niiden päät heiluvat aallokossa. Oi, miten söpöjä!
Ahvenamaan saarten edustalla, etenkin Eckerön seudulla, asustaa noin 5000 harmaahyljettä ja ilmeisesti joskus voi hyvällä tuurilla bongata jopa satojen hylkeiden laumoja. Aikamoista, pitää varmaan joskus uudemmankin kerran lähteä etsimään näitä surusilmäisiä veijareita.
