Urbaaania löytöretkeilyä Virossa: Hylätty pala Neuvostoliittoa

Viron Harassa sijaitsee yksi kiinnostavimmista hylätyistä kohteista, joita olen koskaan tutkinut. Tämä urbaanin löytöretkeilyn helmi vei jalat altani. Merenranta, hylätyt rakennukset, graffitit ja unohdetun paikan karu tunnelma ovat herkkua kaikille aisteille. Saanko esitellä, hylätty sukellusvenetukikohta.

Kun vuosi sitten tutkin Pohjois-Virossa sijaitsevaa Lahemaan kansallispuistoa, kuulin ensimmäistä kertaa jossakin siellä sijaitsevista Neuvostoliiton aikaisista, hylätyistä rakennuksista. Tuolloin kiinnostuin tuosta urbaanin löytöretkeilyn kohteesta, mutta en osannut olettaa päätyväni noihin maisemiin käytännössä sattuman kautta, yöpyessäni Virossa ekologisessa metsämajoituksessa.

Majoituspaikkani sattui sijaitsemaan lähellä näitä hylättyjä rakennuksia, jotka myöhemmin selvisivät Neuvostoliiton ajalta lähtöisin oleviksi rakennuksiksi; sotilastukikohdaksi ja sukellusvenetukikohdaksi. Ei siinä vielä kaikki, majoittajani tiesivät tien salattuun paikkaan, joka sijaitsee lähellä Haran kylää. Pakkohan tätä ihmettä oli päästä tutkimaan.

Nykyään graffitein koristellut rakennukset ovat vaikuttava näky. Pitkät rakennukset kaikkine koloineen ja kiemuroineen kutsuvat paatuneintakin seikkailijaa tutkimaan niiden salaisuuksia.

Vuosina 1956-1958 Neuvostoliiton toimesta rakennettu sukellusveneiden säilytyspaikka ja sotilastukikohta on hiljennyt Viron itsenäistymisen aikoina, vuonna 1991. Karut ja kolkot, mutta ah-niin-kiinnostavat, rauniot kätkevät sisäänsä paljon vedellä täyttyneistä koloista tähystystorneihin ja ties minkälaisiin huoneisiin.

Urbaania löytöretkeilyä Virossa, omalla vastuulla

Osaan rakennuksista ei pääse ilman venettä, mutta suurimmat rakennukset ovat avoimia ja niitä pääsee tutkimaan helposti, jos ignooraa tien päässä olevan kieltokyltin. Toisaalta, nykyään paikalle järjestetään Tallinnasta jo joitakin pienien ryhmien päiväretkiä.

Omin päin tutkiminen on aina suurempi ja elämyksellisempi seikkailu, mutta urbaanin löytöretkeilyn aloittelijoille tällainen järjestetty kierros on varmasti oiva tapa päästä tutkimaan joillekin muuten hieman liiankin jännittäviä paikkoja.

Sotilastukikohta on aikoinaan ollut aluetta, jonne ei kenellä tahansa ollut asiaa. Alue on ollut rajoitettua ja ilmeisesti sinne on päässyt vain luvan kanssa. Muutenkin naapurimaamme rannat ovat olleet aikoinaan asukkailtakin rajoitettuja paikkoja. Kuvitella, että kaikki ne kauniit rannat ovat olleet asukkailta kiellettyjä paikkoja; kenties joku olisi halunnut karata tuon ajan mahtivaltiosta.

Sotilastukikohdan läheltä löytyi myös kokonainen hylätty kylä, mistä en ole löytänyt mitään tietoa. Tarkempia neuvoja en sinnekään anna, mutta etsivä löytää.

Kylän tunnelma on pysähtynyt. Vartiotorni on autioitunut, apteekissa ei enää asioi kukaan ja leipomon kärryt ovat tyhjillään, uunissakaan ei enää leipä paistu.

Venäjänkielinen sana oven yläkulmassa tarkoittaa kaiketi kylpylää. Rakennuksen ulkoasukin voisi viitata siihen. Joku rakennuksista on ehkä ollu koulu. Uskaltaako noita portaita pitkin kiivetä yläkertaan, vaikka ne natisevat? Otin silti riskin ja päädyin tyhjille käytäville.

Tämä hylätty kylä on upea paikka, todella upea urbaanin löytöretkeilyn kohde. Tutkittavaa olisi riittänyt vaikka päiviksi, mutta itse jouduin hieman pää kolmantena jalkana tutkimaan hiljentyneitä taloja. Nyt ainakin tiedän tien sinne.

Jos joku teistä löytää tiensä näihin hylättyihin paikkoihin, pidä mielessä tämä:

Take nothing but pictures, leave only footrpints.

Take nothing but pictures, leave only footprints.

Sijainti: Hara