Jos Suomesta pitäisi nimetä yksi elämys, jota ulkomaalaiset haluavat täällä kokea, olisi se ehdottomasti koiravaljakkoajelu. Kokemus on kuin pohjoisen pallonpuoliskon versio kameliratsastukselle Saharassa.
Viiden vahvan ja lihaksikkaan koiran joukko kiitää menemään jäätyneen järven jäällä. Vesi roiskuu sulavan jään pinnalta kasvoilleni ja syliini, mutta se ei menoa haittaa. Mikään ei voisi sammuttaa iloa silmissäni tai hymyä huulillani katsoessani maisemien vaihtuvan ympärilläni ja miettiessäni käsillä olevaa hetkeä. Hetkeä, kun istun espanjalaiseni ohjastaman, ja villinä juoksevan, koiravaljakon kyydissä jäätyneen järven jäällä. Kevätaurinkokin lämmittää jo kasvojani.
Koiravaljakon ohjaissa, järven jäällä
Vuoro vaihtuu, on minun vuoroni hypätä ohjaksiin. Espanjalainen saa istua kyydissä, luottaa ohjaustaitoihini. Kuten olen nipistänyt itseäni istuessani kamelin selässä Saharan autiomaassa, jälleen kerran piti nipistää itseäni miettiessäni, mitä sinä hetkenä, sinä kyseisenä sunnuntaina oli tapahtumassa. Eikös sitä aina tule ohjastettua koiravaljakkoa jäätyneen järven jäällä? Ihan tavallinen sunnuntai siis, suorastaan arkinen (tähän silmänisku sarkasmin merkiksi). Hymyilyttää.
Komea ja harmaa valjakko kiertelee ja kaartelee saarien välissä. Koirat tietävät reitin, meidän pitää vain luottaa niihin. Lämpö ei sovi koirille. Niitä ei voisi viedä liian pitkälle retkellä enää lämpotilan noustua keväisiin lukemiin. Nämä koirat ovat arktisia, Siperian asukkeja. Ne nauttivat kylmästä ja ovat tottuneita työntekoon.
Johtajakoira, Harmo, päättää rytmin, muut seuraavat. Ne nauttivat päästessään juoksemaan, ne ovat erittäin keskittyneitä. Se tuntuu olevan niiden elämäntehtävä. Se on asia, missä ne ovat hyviä. Koirat tottelevat käskyjä. Käskyjä on vain muutama; joko mennään oikealle (oik), vasemmalle (vas) tai pysähdytään, jolloin toimii seis tai jopa kansainvälisempi versio sanasta, stop.
Koiravaljakkoajeluita muuallakin kuin Lapissa
Eivätkös koiravaljakkoajelut ja Siperianhuskyt kuulu Lappiin? Tämä vuosi on todistanut tämän luulon vääräksi. Pääsin pintaraapaisun verran koirakyydin makuun tammikuisella Pohjois-Karjalan reissullani, mutta en osannut olettaa löytäväni Husky-tilaa keskeltä Keski-Suomea, läheltä synnyinseutujani.
Kerroin teille jo edellisessä jutussa pääsiäisestäni Rantapirtillä, Koskenpäällä. Rentouttavan pääsiäisen elämyksellisin kokemus oli ehdottomasti tämä koiravaljakkoajelu. Se on elämys vailla vertaa, jonka takia voisin matkustaa vaikka Japanista Suomeen asti. Se on ainutlaatuinen elämys, jota ei joka paikassa pääse kokemaan.
Koirat haluavat juosta, annetaan niiden juosta
Joillekin koiravaljakkoajelut tuntuvat julmuudelta, että itse en näe asiaa niin. Niin pitkään kuin koirista pidetään hyvää ja asiantuntevaa huolta, ne ovat tyytyväisiä. Nämä koirat ainakin vaikuttavat terveiltä ja tyytyväisiltä, innokkailta työntekijöiltä ja innokkailta juoksijoilta. Niiden elämäntehtävä on juosta, juosta paljon ja kovaa. Ne ilakoivat nähdessään valjakon kärryn nostettavan pihamaalle. Jokainen koirista haluaisi päästä juoksemaan.
Valitse koiravaljakkoajelun toimija huolella
Koiravaljakkofirmoja on moneen lähtöön ja on tärkeää varmistaa, että yrittäjät tuntevat lajin tarpeet ja pitävät koiristaan huolen. Aina ei näin ole, ikävä kyllä. Joillekin koirat ovat vain kylmää bisnestä. Rehellisen ja asiantuntevan yrityksen löytäminen on mutkikasta, mutta aiheesta on kirjoittanut kattavasti muun muassa Rimma+Laura -blogin Rimma.
Hyvin hoidetun retken jälkeen annoin oman osuuteni silittelystä suloisile karvaturreille, samoin antoi espanjalainen. Katselin otuksia niiden lumoaviin silmiin, jotka ei muuten aina ole siniset. Vain pienellä osalla Huskyista on siniset silmät. Silmän sininen väri suojaa silmiä kuin aurinkolasit auringolta. Olenko muuten kertonut, että meillä oli aina lapsuudessa koiria? En siis ole vain kissaihminen, olen eläinihminen. Eläimen luottamuksen saavuttaminen on jotain aivan erityistä, oli kyse sitten apinasta, kissasta tai marsusta.
Haluatko Huskysafarille?
Jos kiinnostuit koiraretkestä ja varaa ei ole lähteä Lappiin asti, sellaisen voi siis toteuttaa muuallakin kuin Lapissa. Rantapirtiltä voit räätälöidä itsellesi sopivan retken, pienestä kiepistä vaikka yön yli kestävään. Hinta on varmasti neuvoteltavissa. Myös ainakin Kuopion seudulla ja Pohjois-Karjalassa järjestetään koiravaljakkoajeluita.
Tutustu Jämsän Rantapirtin majoitukseen täällä.
Osaa Rantapirtin koirista pääsee katsomaan ilman valjakkoajeluakin, mutta suuren lauman keskelle ei voi mennä ilman koiria tuntevaa ihmistä. Tähän Rantapirtin Timo on oikea ihminen. Ajelulle pääsee itse ohjastaen tai pelokkaana voi pyytää Timon ohjaksiin. Itse suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa, edes once in a lifetime!
LUKUVINKKI: Kiinnostaako koiravaljakkokokemukseni Lapissa? Lue siitä täältä. Myös tämä juttu elämästä husky-koirien kanssa saattaa kiinnostaa. Etsitkö muita koiravaljakkoretkiä tarjoavia tahoja? Niitä olen listannut tänne, Seikkailijattaret-sivustolle.
Oijoi. Tää on kyllä vielä joskus koettava. Näyttää tosi makeelta kokemukselta, mäki haluun! <3