Hiljaisessa huvilassa

Kerroin vetäytyväni hetkeksi jo lähes perinteisesti pieneen retriittiin ja sen tein. Voin kertoa, että levoton sieluni kiittää.

Kerrankin olin jossakin, mistä en edes hetkellisesti olisi halunnut pois. Olin jossakin, missä en haikaillut menneitä ja suunnitellut tulevia. Kerrankin osasin vain olla – täysin levollisesti ja kaikessa yksinkertaisuudessaan. Olin todella läsnä, juuri siinä hetkessä.

Vain yhden kerran tapaamani upea ihminen järjesti meidän kahdeksan hengen porukalle tämän pienimuotoisen retriitin täällä Helsingissä. Ohjelmassa oli joogaa, meditaatiota, leikkimielisiä ennustuksia, inspiroivia lauseita paperilla, kookosvedellä kippistelyä ja hilljaisuutta. Kyllä, olimme hiljaisuudessa ja ajatukset vaihtuivat paperille kirjoitettuina, jos sille edes oli tarvetta.

You don’t always need a plan. Sometimes you just need to breathe, trust, let go, and see what happens.

Hiljaisuutta kesti illasta aamupäivään. Kun päätimme seuraavana päivänä hiljaisuuden, olo oli uskomattoman rauhallinen. Olisin voinut jatkaa hiljaisuutta vielä pidempäänkin, se oli todella rauhoittavaa. Tiedätte kyllä, maailma on täynnä ärsykkeitä ja tekemistä. On vaikeaa vain olla, vaikka välillä se olisi juuri, mitä tarvitsemme.

Retriittimme paikka oli poikaystäväni (jota rupean tästä eteenpäin kutsumaan vaikka E:ksi) koti. Koti, jonne hän juuri muutti, vuoden vaihtuessa. Tuo koti tuntuu jo nyt minullekin kuin kodilta. Kenties joku päivä asun siellä itsekin, ehkä.

EDIT 2020: Niin minäkin sinne muutin ja asuin talossa neljä vuotta.

image

Kyseessä on jälleen puutalo, mutta ei aivan mikä tahansa puutalo. Tämä puutalo on oikea huvila! Sellainen unelmien tornillinen pitsihuvila, jollaisessa ei koskaan voisi uskoa asuvansa, mutta jollaista aina katsoo ihaillen. Siellä on kaksi takkaa ja upea parveke. Se huvila on kerrassaan upea. Sellaisessa vaihdoin vuoden toiseen ja sellaisessa vietän tämänkin yön. Olo on tästä aika onnekas.

Kuka olisi arvannut, että aiemmin yksin seikkaillut Helsingin kalliolainen on yhden vuoden aikana muuttunut karavaanariksi, tyttöystäväksi, yhdessäseikkailijaksi ja huvilassa sekä puutalossa asuvaksi? Elämä tosiaan yllättää, mutta nämä muutokset ovat hyviä. En kaipaa Kallioon ja yksin saan edes välillä edelleenkin seikkailla.

Ei muuta kuin hyvää alkanutta vuotta 2016 sulle ja sulle ja sulle, kaikille teille! Tästä on hyvä jatkaa, hetkellisessä levollisuuden tilassa. Pöytä on putsattu ja tilaa uudelle on tehty.

Leave A Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate