Maailma on täynnä salattuja paikkoja, joista samaan aikaan haluaisi kertoa koko maailmalle, mutta silti haluaisi pitää ne vain itsellään. Minulla on omat salatut suosikkini, jotka paljastan vain harvoille ja valituille. Jotkut näistä suosikeista taas ansaitsevat tulla paljastetuiksi, kun hetki on oikea. Yksi tällainen on Laajasalon öljysäiliöt.
Nyt on oikea hetki kertoa eräästä suosikistani kotikaupungissani, Helsingissä. Aktiivisimmat lukijani tietävät rakkaudestani hylättyihin paikkoihin ja Kruunuvuoren hylättyjen huviloiden purkamisen lähestyessä päätin jo yli vuosi sitten kertoa niistä. Vielä vuosi sitä ennen koin, että en halua tuoda suosikkipaikkaani koko kansan tietoisuuteen.
Huviloiden läheisyydessä, Laajasalossa, sijaitsevat myös vanhat öljysäiliöt. Niistä olen tiennyt jo pidempään, mutta vasta viime kesänä vietin kauniin kesäpäivän tuossa salatussa paikassa. Nyt koen, että öljysäiliöiden ympäristö ansaitsee tulla paljastetuksi myös; onhan eräässä säiliöistä jo pidetty tapahtumiakin. Salaisuus ei siis enää ole salaisuus.
Hetki, kun tutustuin Helsingin kauneimpaan näköalapaikkaan oli täydellinen. Sateinen viikko oli saanut aikaan ihmeen. Kallioille oli muodostunut Helsingin oma eternity pool. Kallion kolot olivat säilöneet sadevettä ja tämän luonnon vesialtaan takaa aukesi merinäköala. Kuinka kaunista voi olla ja niin lähellä!
Taustalla graffitein koristeltu öljysäiliö, vatsassa oluella alas huuhdottua pizzaa, edessä merimaisema, taivaalla kuumailmapalloja ja riippuliitäjiä, ympärillä koko Helsinki. Kyllä taas tuona päivänä rakastuin Helsinkiin. Olisipa taas kesä.
