Syksy saapuu ja minulle se tarkoittaa aina uudistumista, muutosta. Linnut lentävät etelään ja mieleni alkaa myös lennellä kaukomaille.
Uudistumiseen kuuluu puhtaampi ja terveellisempi ruoka, liikunnan lisääminen ja rauhoittuminen arkeen. Ny uudistumiseen kuuluu myös toisenlainen, konkreettinen muutos nimeltään muutto.
Olen asunut Helsingin Kalliossa, betonin keskellä, viimeiset muutamat vuodet. Sitä ennen oli jakso, jolloin kaipasin omaa pihaa ja luontoa ympärilleni, muutin Itä-Helsingin Jollakseen. Sitä ennen elin muutaman vuoden Kalliossa, hieman eri kohdassa kuin nyt.
Tuolloin, ensimmäisen Kallio-jaksoni aikana, alkoivat betonit kaatua päälle ja kaipasin linnunlaulua. Ihana Jollas toimi muutaman vuoden ajan loistavasti, kunnes aloin taas haikailla menevämmän elämän perään; halusin ympärilleni kuppiloita ja sosialisointia.
Liittyykö kenties elämäntilanteisiin vai muutoksenhaluuni, mutta nyt haluan taas ympäröidä itseni luonnolla ja idyllisemmällä miljööllä, kuitenkin tarpeeksi lähellä urbaania maailmaa.
Minua odottaa huoneisto puutalossa, jaetulla puutarhalla. Kaupunki lähellä, mutta oravat ja linnut hyppelevät pihamaalla. Lily-kissankin luulisi viihtyvän uudessa kodissamme, lautalattioilla peuhaten.
Tämä kaikki tapahtui nopeasti, sopii spontaaniin elämäntapaani. Saa nähdä, kauan tämä uusi vaihe tulee kestämään. Sitä ei onneksi nyt tarvitse tietää. Kuka tietää, ehkä seuraava kotini tulee olemaan tämän puutalovaiheen jälkeen pysyvästi Berliinissä tai jonkun palmun alla, jossakin päin maailmaa. Elämä yllättää, siksi en halua edes liikaa suunnitella.
Haaveilla voi silti. Seuraavana Kumpula.
