Milloin viimeksi leikit? Milloin viimeksi kirmailit pellolla? Milloin viimeksi irvistelit tai hömpöttelit? Milloin teit viimeksi kukkaseppeleen tai milloin viimeksi makasit lattialla, kun nauroit niin paljon?
Reissuissa on helpompi heittäytyä hetkiin ja nautiskella. Reissuissa sisäinen lapsi nostaa päätään ja levännyt mieli osaa nautiskella ja elää hetkessä. Reissuissa unohtuu arjen harmaus ja monet huolet, ja huolia on meistä jokaisella. Reissuissa asioita katsotaan usein lapsen silmin; kuin ensimmäistä kertaa.
Arjessa nuo samat silmät jäävät stressin, murheiden ja kiireen jalkoihin. Arki vie mukanaan ja aikuisuus tuo monelle mukanaan kyynisyyden. Realismi iskee vasten kasvoja ja unelmiin ei enää uskalleta uskoa. Totta on, että joskus totuus satuttaa ja elämä voi heittää tielle kamalia, kiduttavia ja hurjiakin asioita. Elämä voi yllättää hyvällä ja huonolla tavalla meistä jokaisen.
Välillä itsekin jään arjen jalkoihin, mutta silti toivoisin, etten koskaan kadota sisäistä lasta itsestäni. Eikö elämä ole liian lyhyt otettavaksi aivan liian tosissaan? Kiireenkin keskellä löytyy aina hetki kirmailla siellä pellolla, tehdä voikukista kukkaseppele, tanssia sateessa tai juosta vaikka alasti mökin ympäri.
Itse tein tänään pitkästä aikaa kukkaseppeleen. Kirmailin pitkästä aikaa pellolla ja viime aikoina olen myös leikkinyt erinäisissä leikkipuistoissa. Voin luvata, että edes hetki elämää huolettoman lapsen tavoin piristää päivääsi.
Eihän siis kadoteta lapsen silmiä ja lapsen mieltä? Ne silmät ihmettelevät ja se mieli on innokas ja utelias. Nuo silmät ja se mieli kulkevat helpommin mukana matkoilla, mutta arjessakaan niitä ei pitäisi heittää matkalaukkujen kanssa varastoon odottamaan seuraavaa lomaa.
Huomenna alkaa kesäkuu, joten lapsellisen hauskaa kesää kaikille! Minun kesäni saa luvan olla teemaltaan viime kesien teinikesän jälkeen lapsuuden kesä – ja ehkä rakkaudenkin kesä.
Psssst! Kiitos kirmailuseurasta ja minun kuvaamisestani, Deep Red Blues-blogin Kea!
