Huomenta Berliini!
Ihana nähdä sinua taas, johan siinä kolme kuukautta taisi vierähtää. Samalta tunnut kuin aina ja se sama mukava ja rento ilmapiiri välittyi sinusta ensi hetkestä lähtien. Aurinkokin paistaa, joten on kovin helppo hymyillä. On lämminkin, mittari näyttää noin +23 astetta. Sitä paitsi, olen lomalla ja olen suosikkikaupungissani
Jätin taakseni sateisen Suomen jo varhain aamulla. Lento lähti kohti Saksan pääkaupunkia jo klo 6:40, joten minulla on täällä koko päivä aikaa. Oikeastaan minulla on täällä aikaa melkein kokonainen viikko. Tekeminen ja nautiskelu ei varmasti lopu kesken tämän viikon aikana.
Nautiskelusta puheenollen, odotan juuri aamupalaani. Nam, aamupalaa eräässä hyväksi havaitsemistani Prenzlauer bergin kahviloista, Butterissa (Pappelallee). Tilasin saksaksi. Pitää se lukiossa opittu kieli taas kaivaa jostakin aivojen perukoilta esiin. Tulossa on herkullinen vegetaarinen aamiainen. Kahvi ja tuorepuristettu appelsiinimehu saapuivat jo pöytään. Miten kahvikin voi maistua täällä niiiiiin hyvältä?
Juuri kun kuvittelin hetken olevan täydellinen, kadun toiselle puolelle ilmestyi komea, hattupäinen mies soittamaan saksofonia. Hän soittaa hyvin. Kyllä minä voisin tuota musisointia kuunnella vaikka aina aamuisin. Täällä noita silmää hiveleviä ilmestyksiä riittää.
No nyt sen saksofonistin luokse tuli kaksi muutakin miestä ja he marssivat tänne. Näyttää siltä, että he rupeavat säestämään aamupalaamme. Jazzia vai swingiä? Mitäs sieltä onkaan tulossa. Juu, kyllä kelpaa.
Viereisessä pöydässä istuu perhe. Tyttö letittää äitinsä hiuksia. Tässä kaupunginosassa on paljon lapsiperheitä. Se ei haittaa, päinvastoin. Täällä on jotenkin turvallinen fiilis ja täällä ei missään nimessä ole silti tylsää. Vaikuttaa, että berliiniläisten lapsiperheiden elämä on melko aktiivista. Lapset kulkevat hyvin menossa mukana.
Voi autuutta, täällä sitä siis taas ollaan! Nyt ruoan kimppuun ja silmät pois ruudulta heti.
