Münchenin kupeessa, Augsburgin kaupungissa, sijaitsee erikoinen hotelli. Grandhotel Cosmopolis ei ole vain mikä tahansa hotelli vaan myös koko maailman kohtaamispaikka, jossa kaikesta maksetaan oman varallisuuden mukaan.
Tien päässä näkyy kerrostalo, jonka seinien kantaaottavat tekstit sekä värikäs ovikyltti herättävät mielenkiintoni. Käsin kyhätyltä näyttävä nimikyltti kertoo paikan olevan Grandhotel Cosmopolis, mutta haluan tietää lisää. Otan selvää, tapani mukaan, utelias matkailija kun olen.
Kerrostalon edessä hengailee muutama ulkomaalaistaustainen mies, yksi koira ja nainen lastenrattaiden kanssa. He tervehtivät muukalaista, tunnen olevani tervetullut ja marssin sisään punaista mattoa pitkin.
Päädyn Berliini-fiilistä henkivään, mummolaglamourilla sisustettuun kahvilaan. Vegaanikakkuja, maailmanmusiikkia, taidetta ja sokkeloita. Mikä ihme tämä paikka oikein on? Nyt varsinkin haluan tietää lisää.
Marssin kahvilan takana näkyvään aulaan, jonka seinällä roikkkuu kasa avaimia. Avaimet on nimetty sanoin kuten Utopia ja Meditation. Olen hotellin aulassa, Grandhotel Cosmopoliksen aulassa.
Kyselen vastaanoton naiselta joukon kysymyksiä, olen innoissani. Hän kertoo, että minun pitää pyytää omistajan lupa kuvaamiseen. Pyydän omistajan juttusille. Pitkähiuksinen mies pyöreine silmälaseineen saapuu luokseni. Pian juttelemmekin kotoisasti paikasta ja hotellin tarina alkaa.
Mikä Grandhotel Cosmopolis oikein on?
Grandhotel Cosmopolis on projekti. Se on projekti, joka yhdistää turvapaikanhakijoiden asuntolan kaikille avoimeen taidepläjäykseen, joka koostuu hotellista, kahvilasta, ruokalasta ja keikkapaikasta.
Rakennus on 1960-luvun talo, joka sijaitsee arvoalueella. Tiloissa toimi 50 vuoden ajan diakonissalaitos, jonka jälkeen rakennus oli turvallisuusmääräyksien vuoksi hetken tyhjillään. Joukko paikallisia taiteilijoita näki potentiaalin ja valtasi rakennuksen laillisesti vuonna 2011.
Kaupunginvaltuusto päätti pian rakennuksen tulevaisuudesta, taloon tulisi vastaanottokeskus. Aivoriihi ja avarakatseisuus loivat idean konseptista, joka sallisi taiteilijoiden työtilojen säästymisen, mutta loisi majapaikan turvapaikanhakijoille. Idea Grandhotel Cosmopoliksesta oli syntynyt.
Sosiaalinen tila aukesi virallisesti vuonna 2013. Grandhotel Cosmopolis on kuin sosiaalinen patsas, kannanotto ja taideteos. Jos turvapaikanhakijat ovat ongelma alueelle, heidät otetaan mukaan osaksi aluetta, mukaan yhteisöön.
Ruokaa, musiikkia ja majoitusta
Hotellin tilat toimivat koko kansan olohuoneena. Jokainen on tervetullut, vauvasta vaariin ja taustoista huolimatta. Alakerran ruokalassa tarjoillaan joka päivä vapaaehtoisvoimin kokattu lounas, jonne kaikki ovat tervetulleita ja josta maksetaan omantunnon mukaan. Ruoka syödään pitkän pöydän äärellä, saman pöydän ääreen istuin itsekin ruokailemaan.
Koko homma pyörii pitkälti vapaaehtoisvoimin. Myös hinnat ovat tosiaan, ei nyt aivan vapaaehtoisia, mutta omantunnon mukaan. Esimerkiksi hotellihuoneille on minimihinta, 40
euroa. Hotellihuoneista sen verran, että jokainen huone on erilainen ja jokaisen on tehnyt joku taiteilija. Jokaisella on teemanmukainen nimi ja lähes jokaisesta on hieno näkymä Augsburgin kattojen ylle.
Paikka on kiehtova, ehdottomasti vierailunarvoinen. Paikan perustajien mukaan sodan kokeneilta voi oppia todella paljon, saada aivan uutta perspektiiviä. Olen samaa mieltä. Kulttuurit kohtaavat ja voimme oppia toisiltamme. Yhteisten projektien kautta yhteisymmärrys syntyy luonnollisesti ja mikäs sen parempi tapa tutustua eri kulttuurin edustajiin kuin yhteisen lounaan eli ruoan tai aistielämyksen eli musiikin kautta. Samaan aikaan sitä aina huomaa, miten samanlaisia me kaikki kuitenkin olemme ja Cosmopoliksessa kaikki ovat parhaimmillaan yhtä perhettä.
Iso peukku matkani mielettömimmälle löydölle muutenkin yllättävässä Augsburgin kaupungissa, joka on osa Lutherin reittiä. Koko reitistä voit lukea lisää tästä jutusta!
