Fyysisesti läsnä, mieli aivan muualla - Urbaani viidakkoseikkailijatar

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Joskus se loppuu voidakseen alkaa toisen kerran uudelleen. Tämä hyvä saa vielä jatko-osan, siitä olen varma. Suhteeni Langkawiin sai kauniin ja unohtumattoman alun, tätä alkua olisi sääli olla syventämättä. Se tulee kyllä syvenemään, kun aika on kypsä.

Langkawin tutkimusmatkani on siis ohi ja olen taas Suomessa. Viikko aurinkoisessa kotimaassa hurahti kuin siivillä ja vaikka tämä maa tarjosi upeita revontulinäytöksiä (joita en tosin nähnyt) ja auringonpimennyksen (jota en myöskään nähnyt), olen tässä maassa paikan päällä vain fyysisesti, enkä oikein ole vielä osannut nauttia tästä keväisestä maasta niin kuin minun pitäisi osata.

Mieleni on edelleen muilla main ja sen on ehkä joku muukin elämässäni tällä viikolla mukana ollut huomannut. Mieleni palaa tälle mantereelle eri lennolla kuin minä ja Turkish Airlines kuljettaa sen tänne luultavasti (ja toivottavasti) jo alkuviikosta.

Onnistunut matka jättää aina pysyvät jäljet. Tämäkin matka oli myös matka omaan itseeni ja kuvittelen oppineeni tästä ihmeellisestä tyypistä tälläkin kertaa jotakin uutta. Tähän viikkoon kuului tunteiden vuoristorataa. Vaikka Suomessa odotti monta kallisarvoista asiaa, en olisi vielä ollut valmis palaamaan. No joo, kaikkeen tottuu taas ja hyvähän täällä on olla. Aurinkokin paistaa.

Tänään on sitä paitsi kummipoikani syntymäpäivät. Maailman huonoimpana ja hajamielisimpänä kummitätinä olen jopa hankkinut kummipoika-Ronille lahjan. Tämä lahja ei olekaan mikä tahansa lahja, se lahja on tuotu maailman toiselta puolelta. Se on tuotu sieltä, missä aurinko lämmittää ihoa täydellisen kuumasti ja jossa aallot lyövät rantaan muokaten hiekkaan alati muuttuvia taideteoksia. Se on tuotu sieltä, minne tällä kertaa jätin palasen sydäntäni ja jonne tulen kaipaamaan takaisin. Siihen asti voin muistella ja fiilistellä kuluneiden viikkojen hienoja hetkiä teidän kanssanne.

Pahoittelut Suomi, olet sinäkin ihan kiva – sinulle vain välillä lämpenen hieman hitaammin. Välillä nämä “etelän hetelmät” vain vievät mennessään.