Minkälainen on juhannus Saksan pääkaupungissa, Berliiinissä? Juhlitaanko juhannusta vai tapahtuuko kaupungin kaduilla jotakin muuta jännittävää?
Viime vuosien juhannusperinteeni ovat olleet hieman normaalista poikkeavia. Juhannukseeni ei ole kuulunut mökkeilyä, juhannustaikoja, lavatansseja tai juhannuskokkojakaan. Sen sijaan olen juhlinut keskikesää jo kolme vuotta peräkkäin Berliinissä, jossa kaupungin hiljenemisestä ja ihmisten joukkopaosta maaseudun rauhaan ei ole tietoakaan.
Juhannusta ei täällä Berliinissä oikeastaan juhlita, mutta juhannusviikonloppu on täynnä kuhinaa ja tapahtumia. Juhannusaattoni vietin tänäkin vuonna kansainvälisen musiikinjuhlan (Fete de la Musique) parissa. Muutenkin musiikkia täynnä oleva Berliini täyttyy ilmaisista konserteista ja musiikkitapahtumista, kadut ja kapakat raikaavat.
Tapahtumaa voisi verrata Siivouspäivään tai Ravintolapäivään, mutta kyseessä on ympäri kaupunkia levittyvät muusikot. Kuka tahansa saa soittaa tai laulaa missä tahansa. On järjestettyjä tapahtumia, mutta toisaalta myös niitä yllättävissä paikoissa ihmisiä tanssittavia keikkoja. Bändit saattavat levittää kamansa sillan alle tai laivan kannelle. Musiikkia on jokaiseen makuun ja jokainen voi räätälöidä itselleen parhaiten sopivan ohjelman. Itse tykkään vain samoilla ja fiilistellä ympäri kaupunkia, pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan hyvää artistia tai bändiä, ottaa pari tanssiaskelta ja jatkaa matkaa kohti seuraavaa ilmaiskonserttia, kun siltä taas tuntuu.
Sateenkaarikansaa Berliinin kaduilla, juhannuksena
Juhannuspäivän perinteeksi minulle on muodostunut sattuman kautta erittäin hauska, valokuvauksellinen ja värikäs katutapahtuma, Christopher Street Day. Kyseessä on Berliinin Brandenburgin portille päätyvä valtava seksuaalisten vähemmistöjen katuparaati. Ensimmäisen kerran päädyin seuraamaan tätä tapahtumaa täysin vahingossa, mutta seuraavina kertoina olen välttämättä halunnut mennä katsomaan tätä räikeää paraatia.
Sadattuhannet ihmiset kokoontuvat seuraamaan paraatia tai antamaan tukensa vähemmistöille marssimalla rekkojen ja ihmisten valtavassa jonossa. Musiikki pauhaa ja kymmenet rekkalastilliset täynnä bailaavia ja iloitsevia juhlijoita valloittavat kaupungin kadut. Rekkojen lavoilla tanssitaan näyttävissä vaatteissa ja sateenkaariliput liehuvat. Yleisöön heitellään kortsuja ja katsojiin liimaillaan ”Homous ei ole rikos” -tyyppisiä tarroja.
Tapahtuma on valokuvaajan unelma. Kulkueessa saattaa olla mukana alastomia ihmisiä, hurjiin rooliasuihin pukeutuneita ihmisiä, miehiä verkkosukkahousuissa ja korkokengissä, naisia alusvaatteisillaan. Oikeastaan siellä voi olla kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Välillä täytyy hieraista silmiään ja vain ihmetellä, miten monenlaista tallaajaa tällekin pallolle mahtuu. Pelkästään positiivinen asia on, että vaikka kulkueessa liikkuu kaikennäköisiä, kaikenvärisiä ja kaikentyylisiä ihmisiä, kaikki ovat yhtä lailla hyväksyttyjä. Kaikki kukat saavat kukkia, kuten Berliinissä muutenkin.
Aikaisempina vuosina olen katuparaatin jälkeen päätynyt samaiseen tapahtumaan liittyvään katutapahtumaan, jossa pitkä kadunpätkä on vallattu juhliville ihmisille. Kaduilla myydään mojitoja ja bisseä. Ihmiset tanssivat lyhtypylväiden päällä ja rekkalavoilla. Tänä vuonna tapahtuman sijainti oli muuttunut ja päätin, että ehkä se yksi kulkue riitti tänä vuonna. Suuntasin siis jatkamaan juhlimista hieman tyypillisempiin kuppiloihin joen varrella ja nostamaan maljan keskikesälle ystävieni kanssa.
Jos siis mökkijuhannus ei joku vuosi tunnu hyvältä vaihtoehdolta, voin luvata, että Berliinissä löytyy juhannusviikonloppuna menoa ja meininkiä! CSD -paraati ei välttämättä ole soveliasta katseltavaa aivan konservatiisimmille ja herkimmille silmille, vaikka toisaalta sen seuraaminen voisi nimenomaan tehdä hyvää! Välillä pitää astua pois sieltä omasta laatikostaan ja avata silmät kaikelle, mitä maailmassa oikeasti on.
Juhannuksen jälkeisen maanantain terkut siis Berliinistä, suosikkikaupungistani! Täällä on ollut ihanaa, niinkuin aina!
