Karavaanarielämä on vienyt minut jo moneen uuteen ja ihmeelliseen paikkaan kotimaassani. Joka viikonloppu uusi seikkailu vähän kauemmas, keskellä viikkoa lähiseutumatkailua. Viime viikonloppuna tiemme vei pitkin rauhaisia maalaisteitä aina Porvoon perukoille asti, tarkemmin Emäsaloon.
Paikka oli aiemmin tullut esille muutamissa surffaukseen liittyvissä keskusteluissa ja siitä se idea sitten lähti. Suomisurffaus ja Emäsalo kuuluvat yhtä vahvasti yhteen kuin vaikka surffaus ja Bali. Vaikka Suomi kylmine vesineen ei minua surffauksen saralla niin kiinnostakaan, Emäsalo paikkana sen sijaan kiinnostaa.
Emäsalon saari yhdistyy mantereeseen sillalla. Maisemat ovat idyllisiä ja sanaa idyllinen yritinkin lausua englanniksi karavaanarilleni monta kertaa jotenkin omituisella tavalla, koskaan siinä oikein onnistumatta.
Mikä on Emäsalo?
Mitä Emäsalosta löytyy? Metsää siellä täällä, sekä lehti- että havumetsää. Meri ympärillä ja luonto ympärillä. Bongasinpa matkan varrella jopa muutaman valkohäntäpeurankin, joiden kanssa otin tuijotuskilpailun.
Emäsalon perällä sijaitsee Suomen villeimmäksi ja meluisimmaksi nimeämäni grillauspaikka luontopolkuineen. Yleensä luonto on rauhoittava asia, mutta Emäsalon luonto on usein villiä laatua. Meri pauhaa ja tuuli tuivertaa. Edessä aukenee Suomenlahti ja maisema on vaikuttava. Tunnelma on salaperäinen ja tuossa paikassa täytyy kunnioittaa luontoa normaalia enemmän. Tuntuu, että siellä on täysin luontoäidin armoilla.
Kaikessa villiydessään ja karuudessaan Emäsalon perukoilla sijaitseva Varlaxuddenin alue on upea. Aallot lyövät kovasti valtaviin rantakallioihin ja pystyin sieluni silmin kuvittelemaan muutaman hytisevän surffarin aallokon joukkoon. Surffausta intohimoisesti harrastava karavaanarikaverini bongaili aaltoja silmä tarkkana.
Emäsalo on myös oiva paikka lintujen bongailuun. Meriharakat lentelivät ja joutsenet lipuivat aaltojen vallassa. Siellä me sitten grillailimme Suomen ainakin. sillä hetkellä meluisimmassa grillikatoksessa, jossa tuuli tuiversi rikki menneen ikkunan lävitse ja puut humisivat jopa pelottavalla tavalla. Ristinsielua ei näkynyt missään myöhään illalla. Olimme vain me kaksi karavaanaria ja luonto.
