Matkapäiväkirja: Mutta mitä jäi käteen neljän viikon lomasta?

Päässä pyörii miljoona sekavaa ajatusta istuessani Balin terveellistä elämää edustavan trendikohteen, Canggun, tummahiekkaisella rannalla. Satunnaisesta meditaatiosta elämässäni ei ole apua yrittäessäni vain tarkkailla ajatuksiani, olla tarttumatta niihin. Kuinka voisinkaan olla tarttumatta mieleni apinointiin, kun kokonainen apinalauma mölyää pääni sisällä?

Jokainen päivä on uusi alku

Jokainen päivä on uusi tilaisuus, jokainen hetki on uusi mahdollisuus aloittaa alusta tai muuttaa elämän suuntaa. Joka ikinen päivä voi olla kuin uusi vuosi, hetki tehdä uudet lupaukset ja yrittää taas kerran olla parempi ja onnellisempi versio omasta itsestään.

Vain hymy riittää yhteiseksi kieleksi

Jokainen kohtaaminen on kullanarvoinen tilaisuus. Kun avaa sydämensä ja kotinsa oven ventovieraalle, voi saada elinikäisen ystävän. Yhteistä kieltäkään ei aina tarvita, joskus pelkkä hymy riittää kommunikointiin.

Onneksi on irtiotto

Kiidän kiireessä läpi Rautatientorin Kompassiaukion. Kiidän sen läpi lukuisien muiden laput silmillä liikkuvien kiitäjien kanssa joka ikinen arkipäivä, töihin mennessä ja töistä tullessa. Oravanpyörä. Mietin mielessäni arjen kiireen järjettömyyttä. Mihin ihmeessä meillä on jatkuva kiire? Miksi ihmeessä elän elämääni niin usein kiireessä ja kiukkuisena?

Koiravaljakkoajelu auringonlaskussa Lapissa.

Satumaisen yksinkertaisuuden äärellä Inarissa

Muistan elokuisena iltana ääneen lausutut taikasanat halustani palata Inariin lumipeitteen laskeuduttua maahan. Ääneen sanotuilla toiveilla on usein taipumus toteutua, jos tilaisuuksiin osaa tarttua. Näin kävi ja tilaisuus asteli eteeni vahvan tunteen siivittämänä. Varaamattomat lennot Intiaan tai Indonesiaan jäivät tällä kertaa varaamatta. Sen sijaan painoin lentojen varaamisen nappia, kohteena Ivalo. Oikeastaan olisin halunnut siirtyä matkakohteeseeni maitse, mutta on järjetöntä, että hinta maitse matkaamiselle on tuplasti kalliimpi kuin lennot. Maailmassa on epäkohta. Mieleni Lappi on Inarissa. Lappi on myös mielentila ja omani…

Talveenkin ihastunut tropiikin lapsi

Taivaalta sataa hilehippusina kimmeltävää lunta ja aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Olen pukenut parhaat talvivaatteeni päälle, ainakin kaikki lämpimimpäni. Olen ihastunut, olen totaalisen ihastunut. Olen ihastunut tähän talveen. Ihastuin oikeaan talven ihmemaahan niin paljon, että päätin ystävystyä sen kanssa perin pohjin, oikein kunnolla. Ehkä viimeinkin on sen aika, olenhan viime vuodet paennut näitä tutustumisen hetkiä mahdollisimman usein ja mahdollisimman kauas. Päätin viedä tutustumisen niin pitkälle, että vaihdoin lennosta tropiikin matkani Lapin lumoon ja suuntaan huomenna Inariin kokonaiseksi viikoksi, keskelle talven…

Matkailija lokerossa – minä olen monta

Minä olen monta, on lause, johon kiinnitin huomioni eräänä päivänä kadulla kulkiessani. Laukkuun printattu teksti kolahti. Se muistutti ihmisten moninaisuudesta, meidän kaikkien monista ulottuvuuksista ja alati jatkuvasta muutoksesta. Kuka minä olen ja minkälainen matkailija olen? Kysymykseen ei taatusti ole vain yhtä vastausta, eikä ketään moniulotteista ihmistä tarvitse pistää vain yhteen lokeroon. Eri hetkillä ihminen nauttii erilaisista asioista ja tarvitsee erilaisia elementtejä elämäänsä. Arjen lisäksi sama pätee lomilla. Blogimaailman ja brändien vilskeessä tuntuu välillä, että pitäisi pystyä lokeroida itsensä vahvasti johonkin…

Mene metsään, halaa puuta

Menin eilen metsään, tarvitsin sitä enemmän kuin hetkeen. Menin metsään liikkuakseni luonnossa, antaakseni ajatuksille ja olemiselle tilaa. Menin sinne ollakseni rauhassa, ollakseni yksin. Ennen kaikkea menin sinne halatakseni puuta. Välillä elämä kiertää radallaan niin hurjaa vauhtia, ettei sen kiemuroissa pysy mukana nopealiikkeisinkään mieli tai sydän. Tiedättekö tunteen? Kun kaikkea on mielessä niin paljon, ettei paketti meinaa pysyä kasassa? Omaan pakettiini on kuulunut viimeisten kuukausien aikana paljon, todella paljon. On ollut ero, on ollut uusia ihmisiä sekä jaetussa kodissa että vapaa-ajalla,…

Oletko sinäkin matkasitoutumiskammoinen?

Aion lähteä matkalla pian, mutta en vieläkään ole päättänyt matkan kohdetta. Minulla ei ole hajuakaan majapaikoista, ei edes lennoista. Haluan pitää optioni auki. Haluan kuulostella, tunnustella ja fiilistellä kaikkia vaihtoehtoja. En halua sitoutua mihinkään, en ennen kuin olen aivan varma. Olen matkasitoutumiskammoinen. Kammo voi olla vahva ilmaisu, mutta se kuvaa erittäin hyvin nykyistä tapaani matkustaa, ja jopa elää elämääni. Otetaan vaikka esimerkiksi tämänhetkinen tilanne. Olen päättänyt lomailla helmi-maaliskuun vaihteessa. Se on syntymäpäiväni ympärille rakentunut rutiini ja matkailen vuosittain juuri tuohon…

Levottoman mielen syndroomasta

Sunnuntai, levoton olo ja poukkoileva mieli. En tiedä, johtuuko tämä melankolian ja levottomuuden piirileikki eilisistä juhlista vai onko tämä olotila tullut jäädäkseen, potkiakseen minua eteenpäin.

Ainahan minun piti muuttaa – joko nyt?

Istuin matkani viimeisenä päivänä nicaragualaisessa paikallisbussissa, niin sanotussa chicken bussissa. Yhdysvalloista tuodun keltaisen koulubussin nahkajäljitelmäpenkillä istuessani tunsin syvää kiitollisuutta. Silmät melkein kostuivat, kun taustalla soi espanjankielinen versio Lambadasta, kun ihmiset juttelivat keskenään ja tekivät toisilleen tilaa täpötäydessä bussissa, kun pyysin nuoren pojan viereeni istumaan espanjaksi tehdäksemme tilaa vanhemmalle naiselle. Siinä tavallisessa hetkessä huomasin tuntevani syvää onnellisuutta ja samalla haikeutta, kun tajusin olevani taas matkalla kotiin, Suomeen. Suomi – en koskaan kuvitellut jääväni asumaan synnyinmaahani. Muualla olen parempi versio itsestäni. Älkää…

On muutosten aika

Muutos, olet luonani. Olet tehnyt hidasta ja silti varmaa tuloasi jo pidempään, mutta nyt olet perillä. Voisiko tätä kaikkea nimittää elämän seitsemän vuoden sykliksi tai Intian mytologian mukaan Jumalatar-Kalin vuodeksi. Vuosi 2017 on numerologiassa uuden alun aika (2+0+1+7= 10 / 1+0 = 1). Numero yksi tarkoittaa uuden alkua, vanhasta luopumista. Siitä on omassa elämässänikin nyt kysymys, monella saralla.

Sadepäivän zen ja matkasuunnitelmat

Sataa, sataa, ropisee. Yritän antaa jo kuudetta päivää jatkuvan sateen olla vaikuttamatta oman elämäni zen-tilaan, mutta huonolla menestyksellä. Itse asiassa koko zen on vain kaukainen unelma juuri nyt ja levottomuus on vallannut mieleni. Sellainen levottomuus, ettei tiedä miten sitä olisi ja missä olisi.

kulttuuurinen omiminen

Matkailija omii kulttuurit – vai omiiko?

Kulttuurit sekoittuvat ja kulttuureita edustavat esineet ja perinteet löytävät tiensä monien arkeen sekä koteihin. Missä menee raja kulttuurista inspiroitumisen ja kulttuurisen omimisen välillä? Tässä omat ajatukseni mielenkiintoisesta aiheesta.

massaturismi

Massaturismia ja autioituneita kyliä – onko mitään tehtävissä?

Massaturismi on ongelma, mutta samoin on turistikato. Mitä tapahtuu, kun turistit ottavat kaupungin haltuunsa, valloittavat sen? Miten käy hintojen ja miten käy arjen sujuvuuden? Berliini on jo kieltänyt vain lomalaisille suunnatut Airbnb-asunnot asuntopulan takia, Barcelonassa ja Venetsiassa osoitetaan mieltä hintojen nousua ja massaturismia vastaan. Samaan aikaan monen paikan lomahuoneistot ovat tyhjillään.

Tasapainoilua intensiivireissulla

Loman tai paremminkin reissun viimeinen päivä on käsillä. 12 päivän intensiivireissu vei minut hieman vahingossakin kolmeen maahan ja herätti tunteita laidasta laitaan. Tässä onkin kai loman ja reissun suurin ero, tästä syystä hakeudun reissuun. Reissu on aina myös matka omaan itseen, omiin luurakoihin kaapeissa ja silmät loistamaan saavien hetkien ymmärtämiseen. Nukuin matkan aikana yöni monin tavoin, monissa paikoissa. Vedin sikeitä matkailuautossa, yöbussissa, teltassa, siskonpedissä kollegoideni kanssa hotellin kattohuoneistosviitissä, hostellin kerrossängyssä ja jottei pakka olisi liian yksitoikkoinen, seuraavan yön nukun Tukholman…