Kesän viimeinen viikko, kesän kaunein viikko

Se oli elokuun viimeinen viikko, kesän virallisesti viimeinen viikko. Siitä tuli kesän kaunein viikko. Viikko, johon kuului monen monta kaunista hetkeä, jotka tulivat kuin varkain, eivät ilmoitelleet saapumisestaan etukäteen millään tavoin. Ne vain tulivat luokse yllättäen ja saapuivat ajankohtaan, kun ne olivat erittäin tervetulleita.

Se kaunis muisto meistä

Otat kädestäni kiinni ja johdatat takapihalle. Trooppisen metsän äänimaisema ympäröi meitä, sirkat sirittävät ja sammakot kurnuttavat. Istumme hiljaa alas. Olemme hiljaa. Otat taas kädestäni kiinni, sanaakaan ei sanota. Molemmat tietävät sen sanomattakin, olen lähdössä. Nyt, pitkän ajan päästä, minä olen täällä ja sinä siellä. Kaksi ihmistä aivan erilaisissa todellisuuksissa, kaukana toisistaan. Osittain kaikki oli kai vain kuvitelmaa, rakennettua totuutta ja mielikuvaa. Nyt vain kasa kauniita ja ajan kultaamia muistoja, jotka olivat todellista totta edes hetken. Silti tasaisin väliajoin muistan sinut.…

Matkapäiväkirja: Kotiinpaluu

Rakas matkapäiväkirja, Istun lähes tyhjässä bussissa matkalla Malesian Kuala Lumpurista Singaporeen. On kotiinpaluun aika. Hetki, kun tallustin vuoden ensimmäisenä päivänä loskaisen Pasilan aseman kupeessa, matkalla lentokentälle, tuntuu jo kovin kaukaiselta, kuin toiselta elämältä. Kävelin aamuyön pimeässä ja myrskyisessä kaupungissa ja olin lähdössä tälle melkein kolmen kuukauden odotetulle ja silti suunnittelemattomalle sooloreissulle. Olin juuri jättänyt taakseni yhdeksän vuoden työpaikan ja tiesin, että palatessani aloittaisin jotakin aivan uutta ja innostavaa työrintamalla (tästä lisää täällä) ja muutenkin aloittaisin jollakin tavoin uuden symbolisen syklin…

37-vuotias minä onkin sinkku reppureissaaja, joka asuu kommuunissa

Täytin eilen 37-vuotta. Luku tuntuu aivan hurjalta, enkä ole tainnut elämäni käänteissä pysyä sen luvun vaatimissa saavutuksissa mukana. Miten minä, joka matkustan maailmalla rinkka selässä, voin olla 37-vuotias? Eikö 37-vuotiaan pitäisi elää aivan toisella tavalla, vakaasti ja turvallisesti? Kun 25-vuotiaana mietin elämääni, kuvittelin olevani 37-vuotiaana aikuinen ja eläväni, kuten aikuiset ihmiset elävät. Kuvittelin olevani naimisissa ja kuvittelin olevani äiti ehkä kahdelle lapselle. Kuvittelin, että meidän perheellä on koira ja että me olemme sporttinen perhe, joka myös matkustelee. Kodin kuvittelin olevan…

diginomadi

Kuuluuko kannettava tietokone iltanuotiolle?

Diginomadius mahdollistaa työnteon myös lomaparatiiseissa, mutta kuuluuko työnteko lomakohteiden kahviloihin ja ravintoloihin; paikkoihin, joihin suurin osa pakenee työnteon tunnelmaa? Istun ravintolassa, Thaimaan Koh Phanganin saarella. Meri pauhaa edessäni ja maisema on kaunis. Näpytän tätä villiä ja alitajunnan muhittamaa ajatuksenvirtaani puhelimella, sillä en tarkoituksella ottanut kannettavaa tietokonettani mukaan tälle reissulle. En halunnut olla töissä matkoilla. Samasta syystä en myöskään ole ainakaan toistaiseksi valinnut jatkuvaa diginomadin uraa. Näp näp. Minä en ottanut konettani mukaan, mutta puolet ympärilläni olevista ihmisistä ottivat. Kuulen ja…

Yksin, mutta ei yksinäinen

Istun yksin illallisella. Korvissani on napit ja kuuntelen taianomaisen kaunista musiikkia, joka vie minut ajatuksissani jonnekin kauas. Olen tässä hetkessä onnellinen. Olen juuri syönyt paistetut nuudelit kasviksilla ja nyt siemailen kookosvettä. Viereisessä katoksessa istuu iso joukko ihmisiä. Istuin siellä aiemmin, mutta kuunneltuani hetken heidän juttujaan, vetäydyin omaan tilaani, What’s Up -puhelun turvin. Olen mieluummin yksin kuin seurassa, joka ei nappaa tai joka ei sovi omaan mielentilaani. Nyt olen mieluummin yksin. Nautin omasta seurastani, tarvitsen omaa aikaa. Olen tottunut olemaan yksin.…

Kunhan saa pään sekaisin

Lomaa on odotettu kuin kuuta nousevaa ja nyt se on viimein täällä. Nyt pitää nollata, nyt pitää saada pää tyhjennettyä ja mieli rentoutumaan. Siispä aamulla avataan olut, päivällä avataan olut, illalla vedetään vähän sieniä (nam nam, mushroom shakes) ja ehkä kaiken voisi vielä kruunata pienellä pössyttelyllä ja ehkä siihen sivuun vielä ämpäri vodkaa ja kokista. Aamulla on kamala olo, sitä pitää tasata avaamalla uusi olut. Ja ei kun uuteen nousuun. Tästä tämä taas lähtee. Ehkä tänään voisi vain chillailla ja…

Miltä tuntuu elää hetki thaimaalaisessa luostarissa?

Miltä tuntuu elää kuin nunna tai munkki? Riisua elämästä hetkeksi aikaa kaikki korut ja yltäkylläisyys? Elää kurinalaisesti buddhalaisten munkkien tavoin ja olla hiljaa, tarkkaillen vain omaa itseä? Kävin kokeilemassa luostarielämää Pohjois-Thaimaassa, miltä se tuntui?

Vastuullisesti ja oikein eletyn elämän mahdottomuus

Maailma on tällä hetkellä paikka, jossa jokainen valinta tuntuu olevan jostakin näkökulmasta väärä valinta. Tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan ja mukaan sekoittuvat mielipiteet ja uskomukset. Maailmantuska on läsnä kaikessa ja kaikkialla ja tuntuu, että mitään ei enää saisi tehdä. Miten olla ja mitä ajatella, jos kaikessa hyvässäkin on monta huonoa puolta? Lentomatkustaminen on tätä nykyä lähes rikolliseen toimintaan verrattavaa puuhaa. Olen syyllistynyt, tunnustan. Olen jättänyt jälkeeni todistusainestoa. Maailma saastuu ja henkilökohtainen hiilijalanjälkeni kasvaa kasvamistaan. Lentämistä pitäisi välttää, ainakaan tropiikin…

Jokainen päivä on päiväsi, iskä

Marraskuun toinen sunnuntai, isänpäivä, oli aina ennen juhlapäivä. Tänä vuonna sama sunnuntai edustaa isoa ikävää ja pelkkä ajatuskin saa silmäni kostumaan. Isä ei ensimmäistä kertaa elämässäni tule vastaamaan onnittelupuheluuni, maailman parhaan iskän tittelistä pitää tänä vuonna onnitella ilman teknologiaa. Täytyy vain luottaa, että iskä kuulee – ja tietää ilman sanojakin. Istun tätä kirjoittaessani Onnibussissa, matkalla Savonlinnaan. Onni ei ole ensimmäinen mieleeni tuleva sana, kun nyyhkin yli 15 minuuttia myöhästyneen bussin punaisella penkillä. Yritän niiskuttaa hiljaa, antaa hiljaisten kyynelten salaa virrata…

indonesia

Johtajaksi indonesialaiseen majataloon?

Tein vuodenvaihteessa aarrekartan. Sellaisen ihanan visualisoinnin unelmistani ja elämäni sekavasta suunnasta. Liimasin paperille enemmän kuvia palmuista ja saarista kuin koskaan aiemmin. Liimasin jopa sanat: “Olen valmis muuttamaan pois Suomesta.” Vietin koko huhtikuun Indonesiassa. Saarista koostuvassa tropiikin maassa. Matka oli upea ja kamala; elin jatkuvassa tunnemyrskyssä, mutta olin fyysisesti paratiissani. Olin henkisesti kotona. Sattuma ja intuitio veivät minua eteenpäin, valitsin majapaikkani ja reittini fiilispohjalta. Kysely joogatunneista ja terveellisistä mehuista johti minut Airbnb-majapaikasta mehulle. Mehu johti ekologiseen bambuvillaan tutustumiseen. Tutustuminen muuttui kahden…

sinkku

Vuosi sinkkuna – sain taas soolomatkailla, mutta mitäs nyt?

Yhtä nopeasti kuin uusi ihminen voi tulla omaan elämään, yhtä vähin äänin hän voi siitä myös poistua. Näin kävi omassa elämässäni. Siitä on nyt aika lailla päivälleen tasan vuosi, kun noin 2,5 vuotta kestänyt intensiivinen parisuhde edellisen seikkailukumppanini kanssa päättyi. Siitä, kun tunteiden vuoristorata, suhde espanjalaisen kanssa, päättyi. Suhde, joka pakotti peiliin katsomiseen ja sitä kautta paremmaksi ihmiseksi kasvamiseen. Suhde, joka oli alusta alkaen vaikea, mutta myös aivan alusta alkaen mahdollisti monen unelman toteutumisen. Melkein kolmessa vuodessa saimme toteuttaa molempien…

suru

Tutustuin suruun paratiisissa – miltä se tuntuu nyt?

Siitä on nyt noin viisi kuukautta, kun suru-uutinen isäni äkillisestä poismenosta saapui suruviestinä luokseni. Olin tuolloin Balilla, kuukauden matkani ensimmäistä viikkoa viettämässä ja odotusta täynnä. Muistan tarkkaan sen puhelinsoiton. Sen, joka toi suru-uutisen luokseni. Muistan, kuinka sisareni puhelinsoiton ajan pidin itseni silti lujana ja otin uutisen vastaan vakavana. Olin tuolloin festivaaleilla. Ilta oli jo hämärtynyt, eikä monikaan olisi kai huomannut poskia pitkin valuvia kyyneleitä, vaikka olisinkin antanut tunteelle vallan jo festivaalialueella. Silti, pidättelin. Puskin uutisen pois mielestäni vielä hetkeksi. Kuinka…

Seikkailu on vain vaivan ja idean päässä

Kaupallinen yhteistyö: Addnature Helteinen kesä teki Suomesta ulkoilmaseikkailuiden temmellyskentän. Tänä kesänä en juurikaan lomaillut, nautiskelinhan vapaasta ajastani koko huhtikuun Indonesian auringon alla. Lomatonkin arki osoittautui silti elämykselliseksi, se vaati vain hieman vaivaa ja ideoita. Omistin tämän kesän mikroseikkailuille, seikkailuille aivan lähellä. Lämpimät ja valoisat kesäillat ja aikaiset aamut ovat olleet täydellisiä hetkiä nauttia Suomen luonnosta sen kukkeimpaan aikaan. Meloin, pyöräilin, lenkkeilin ja retkeilin. Pakkasin usein pitkänkin työpäivän jälkeen kajakin tavarasäiliöön riippumaton ja aamupalatarvikkeet ja suuntasin jollekin Helsingin saarista yöksi. Meloin…

maanjaristys lombok

Maa järisi Indonesiassa – miten voisimme auttaa?

Maanjäristys vei kodin noin 150 000 ihmiseltä Indonesian paratiisimaisilla Gili-saarilla ja Lombokilla. Ei ollut kaukana, etten olisi itsekin ollut paikalla juuri nyt. Puhelimeeni juuri saapuneessa valokuvassa turkoosi meri kimmeltää auringossa, juuri kuten huhtikuussa oman Indonesian matkani aikaan. Seuraavassa kuvassa näen murtuneen seinän, seuraavassa talon rauniot, seuraavassa haljenneen tien, seuraavassa teltan alla nukkuvan perheen. Maa on järissyt Indonesiassa ja tämä kaikki tuli nyt henkisesti turhankin lähelle. Kaikki on periaatteessa kuin ennen, mutta mikään ei ole juuri nyt kuin ennen. Seismisesti aktiivisessa…

gili trawangan

Kerro se hänelle nyt

Tietävätkö rakkaimpasi, mitä heistä ajattelet? Tietävätkö lähellä ja kaukana olevat tärkeät ihmiset, että ajattelet heitä viikoittain, kuukausittain tai jopa jatkuvasti? Jos he tietävät, tietävätkö he mitä ajattelet? Jos eivät, kerro se heille, kerro se hänelle. Tee se nyt.

Isän kuolema.

Tuulen matkassa kaikki on hyvin

Herään jo ennen kellon pirinää. Linnut visertävät kilpaa toistensa kanssa, tervehtivät onnellisina aurinkoa. Näen ikkunastani sinisen taivaan, vihreän nurmen ja auringon säteiden valaiseman meren. Kevät, mikä ihana syy herätä tähän viikkoon − viikkoon, joka tulee olemaan vaikea.

Onnellisuuden taidon äärellä

Joskus matka vie itse matkakohdetta vahvemmin matkalle omaan itseen, omiin ajatuksiin ja oman pään sisälle. Joskus matkalla päätyy juuri niihin paikkoihin kuin kuuluukin ja kohtaa juuri ne ihmiset, jotka kuuluukin kohdata. Nyt kävi juuri niin, tämä matka oli sellainen.