Kun minulta kysytään upeinta tai ikimuistoisinta matkailuautoreissuani, joudun miettimään pitkään. Samoin teen saman kysymyksen koskiessa matkailua. Mikä voisikaan tehdä yhdestä matkasta paremman tai ikimuistoisemman kuin kaikki muut matkat?
Miten Suomesta pääsee Baltiaan matkailuauton kanssa? Miten Virossa toimitaan majoittumisen kanssa ja onko polttoaine edullisempaa Baltiassa kuin Suomessa? Minkälaisessa kunnossa ovat Baltian tiet? Minkälaista on reissata matkailuautolla Baltiassa?
*Kaupallinen yhteistyö Matkailuajoneuvotuojat ry. Kotimaanmatkailussa on yksi suuri haaste. Suomi on pullollaan kiinnostavia luontokohteita, mutta niistä moniin on todella haastavaa päästä ilman omaa autoa. Todella harvaan kansallispuistoonkaan pääsee kätevästi julkisilla, osaan ei pääse ollenkaan ilman omaa autoa. Kasasin teille listan luontokohteista, joihin etenkin autolliset pääsevät kätevästi ja joissa voi tilanteen mukaan jopa yöpyä.
Jos matkailun saralla on olemassa erilaisia alakulttuureja, eikö myös matkailuautoharrastajille pitäisi olla sellaisia? Omatoimimatkailija on yleisesti ottaen melko erilainen matkailija kuin vaikka pakettimatkaaja, joten ehkä vapaamman karavaanauksen kannattajille pitäisi myös luoda oma karavaanauksen alakulttuuri, oma terminsä?
Olen Laura ja olen karavaanari. Jos joku olisi muutama vuosi sitten ennustanut tämän aika lailla tasan vuosi sitten tapahtuneen käänteen elämässäni, en olisi uskonut. Ehkä olisin voinut antaa ajatukselle mahdollisuuden vaikka sitten eläkkeellä, mutta ei nuorena ja menevänä. Miten ihmeessä päädyin tähän, miten ihmeessä minusta tuli uusi karavaanari?
Tiet ovat kuivuneet ja tänään on syytä juhlaan. Matkailuautomme, Oskari, on haettu pois talvisäilöstään, Rastilan leirintäalueelta. Siellä kadulla se nyt törröttää odottaen vuoden ensimmäistä matkaansa.
Tänä marraskuisena sunnuntaina huomion keskipisteeksi pääsee Hanko. Samalla valokeilaan nousee eräs pienen pieni Kleinbus.
