Unelmieni Tarzan

Olen käyttänyt sanaa Tarzan kuvailemaan päiväunieni miestä jo pidempään. Tarzan on sellainen saarimies tai luolamies. Sellainen karhuja ja alligaattoreita vastaan tarvittaessa taisteleva, Machete-veitsi takataskussaan kulkeva vahvarakenteinen veijari. Sellainen, joka päättää tehdä ja tekee. Sellainen itsevarma, mutta pröystäilemätön luonnonlapsi. Hiukset ovat luultavasti pitkät ja Tarzan pukeutuu kepeästi, luonnollisista materiaaleista tehtyihin vaatteisiin.

On muutosten aika

Muutos, olet luonani. Olet tehnyt hidasta ja silti varmaa tuloasi jo pidempään, mutta nyt olet perillä. Voisiko tätä kaikkea nimittää elämän seitsemän vuoden sykliksi tai Intian mytologian mukaan Jumalatar-Kalin vuodeksi. Vuosi 2017 on numerologiassa uuden alun aika (2+0+1+7= 10 / 1+0 = 1). Numero yksi tarkoittaa uuden alkua, vanhasta luopumista. Siitä on omassa elämässänikin nyt kysymys, monella saralla.

Vain aavistus sen tietänee

Istun alas, laitan rauhoittavan musiikin soimaan. Raavin jaloissa olevia hyttysenpistoja, Lapin tuliaisia. Hörpin yrttiteetä ja huokaan syvään. On tullut muutoksen aika, muutoksen tuulet puhaltavat − olen siihen valmis tai en.

Tasapainoilua intensiivireissulla

Loman tai paremminkin reissun viimeinen päivä on käsillä. 12 päivän intensiivireissu vei minut hieman vahingossakin kolmeen maahan ja herätti tunteita laidasta laitaan. Tässä onkin kai loman ja reissun suurin ero, tästä syystä hakeudun reissuun. Reissu on aina myös matka omaan itseen, omiin luurakoihin kaapeissa ja silmät loistamaan saavien hetkien ymmärtämiseen. Nukuin matkan aikana yöni monin tavoin, monissa paikoissa. Vedin sikeitä matkailuautossa, yöbussissa, teltassa, siskonpedissä kollegoideni kanssa hotellin kattohuoneistosviitissä, hostellin kerrossängyssä ja jottei pakka olisi liian yksitoikkoinen, seuraavan yön nukun Tukholman…

Minkälaista oli elämäni tasan 15 vuotta sitten?

Heräsin hetki sitten todellisuuteen, että ylioppilaskirjoituksistani on nyt tasan 15 vuotta. Vuonna 2002 olin epäkypsempi versio itsestäni, kovasti etsimässä itseäni. Ei kai itseään koskaan täysin löydä, oma itse kun on parhaimmillaan moniulotteinen. Kulmat vain ehkä hieman hioutuvat matkan varrella.

Pohjolan metsien Tarzan – espanjalaisestani tulee eräopas!

Espanjalaiseni tuli Suomeen alun alkaen töiden perässä. Työt matkailualalla loppuivat vuoden vaihteessa ja maailma heitti eteen suuren kysymysmerkin tulevaisuuden suhteen. Mitä tehdä, minne mennä ja miten pärjätä taloudellisesti? Kun yksi ovi sulkeutuu, uusi avautuu aina samalla sekunnilla. Työttömyys on ollut luonnossa ja surffaten onnellisimpia hetkiään kokevalle espanjalaiselle poikaystävälleni tilaisuus miettiä hieman, mitä hän elämältään edes haluaa. Tieto englanninkielisestä eräopaskoulusta kaikui korviimme ja sillä hetkellä ruskeat nappisilmät loistivat. En tiedä ketään, joka olisi yhtä kiinnostunut sienten kasvupaikoista, vuolemisesta, luonnossa liikkumisessa, kasvien…

zen ja onnellisuuden taito

Mikä tekikään onnelliseksi?

On hetkiä, joina kyseenalaistaa monta asiaa ja monta omaa valintaansa. Hetkiä, joina kosteat kyyneleet valuvat hitaasti poskia pitkin ja jolloin joutuu kohtaamaan sen kaikkein tärkeimmän kysymyksen: “Olenko onnellinen, niin onnellinen kuin voisin olla?”

Tavattaisiinko 17 vuoden jälkeen?

Vuosi 1999 muutti elämäni suunnan. Lukukauden kestävä vaihto-oppilasvuosi Yhdysvaltojen Minnesotassa, Keskilännen kehdossa, ei tule koskaan piirtymään pois muistojeni maisemasta. Vietin suuren osan vuodesta koulun penkkejä kuluttaen, paikallisessa lukiossa opiskellen. Koska olin ja olen edelleenkin kiinnostunut vieraista kielistä, opiskelin joka ikisessä jaksossa saksaa. Saksaa opiskeltiin tietysti englanniksi ja välillä opin uusia sanoja samaan aikaan kahdella eri kielellä. Muistan edelleen opettaja nimen, Miss Hallberg. Nuorehko ja rempseä nainen sai välillä hermoromahduksen, kun ihmiset eivät osanneet ääntää sanoja oikein. Itsekin omaksuin amerikkalaisen tavan…

Kurkistus Urban Jungle -kotiini

Koti on turvapaikka. Se on paikka, jonne on helppoa palata matkan jälkeen suunnittelemaan uusia matkoja. Lily-kissa on aina mieluisin kotona odottava tyyppi. Karvaisen ystävän lisäksi jaan kotini neljän muun ihmisen kanssa, joista yksi on toinen karvainen kaveri eli espanjalaiseni.

loma

Onneksi on loma

Päätä särkee ja väsyttää. Olen tehnyt töitä ja tehnyt hieman vielä lisääkin töitä. Olen soitellut puheluita ja olen säätänyt säätämisen jälkeen. Olen maksanut laskuja ja availlut nettilittymiä. Pessyt pyykkiä ja siivonnut kotia. Olen tehnyt kaikkea kivaa, mutta olen tekemällä tehnyt liiankin paljon. To do -lista on loputon. Tältä varmaan tuntuu lievä burn out. Olen loman tarpeessa. Olen todellakin loman tarpeessa. Onneksi kohta on loma. Päässäni pyörii vain nelikirjaiminen sana loma ja suussani maistan jo kookosveden makean maun. Sosiaalisessa työssäni vietän…

clarion helsinki

Parisuhteen vuosijuhla Clarion-hotellissa

Siitä on nyt aika lailla tasan kaksi vuotta, kun eräs nappisilmäinen maailmanmatkaaja liittyi elämäni seikkailuseuraksi. Parrakas surffarimies ilmestyi blogissanikin kuvioihin joskus noihin aikoihin, värittämään uudella tavalla sinkkunaisen seikkailuja ja syviä pohdintoja. Juhlistimme vuosipäivää Clarion-hotellissa.

suomen talvi

Talvisen metsän hiljainen taika

Suomen talvi on kaikessa pimeydessään ollut minulle haastava jakso olla aktiivinen seikkailijatar. Ideat pitkistä metsäkävelyistä ja teltassa tai riippumatossa vietetyistä öistä sammuvat auringon lailla talven pimeinä kuukausina ja ulkona oleilu tuntuu vain lyhyen aikaa valaisevan auringon takia aina kiireiseltä. Äkkiä ulos nyt, aurinko laskee jo.

helsinki talvella

Hyytävän kaunis Helsinki

Kävelen pitkin hyistä tuulitunnelia. Silmät vuotavat, nenä vuotaa ja sormia paleltaa. Tuntuu melkein, että joku ruumiini ulokkeista saattaisi tipahtaa maahan hetkellä millä hyvänsä, enkä silti tuntisi mitään. Olen tunnoton. Pakkanen on sietokyvylleni jo liiankin pureva. Tammikuusta Helsingissä tuli kuin tulikin sellainen laulujen pakkaskuu.

Kun hän tulee, toivota hänet tervetulleeksi

Raketit paukkuvat ulkona, mutta olen sulkenut silmäni. Ulkopuolinen maailma on olemassa, mutta olen nyt omassa maailmassani. Hymyilyttää. Keskityn hengittämiseen liian ihanan kotini tunnelmallisimmassa tilassa, ystävien ja uusien ystävien ympäröimänä. Kynttilät palavat ja eräs meistä on juuri lukenut otteen kirjasta Zen ja rakastamisen taito. Hänen pehmeä äänensä lausui sanat: “Kun hän tulee, toivota hänet tervetulleeksi. Kun hän lähtee, anna hänen mennä”.