Minähän halusin vain kertoa matkatarinoita

Kaikki alkoi jo vuosia sitten maailmalla koettuja hetkiä ikuistaneista valokuvista, jotka täyttivät vanhan tietokoneeni kovalevyä. Se alkoi kaikista niistä kertomattomista tarinoista, joita odotin saavani jakaa koko maailmalle. Se sai alkunsa matkajutuista, joita lähipiirinikään ei enää jaksanut kuunnella.

Joulu, joka nosti pintaan syvän kiitollisuuden

On joulupäivä ja vuosi 2020 lähentelee jo lupaavasti loppuaan. Istun kehräävä Lily-kissa sylissäni, viltin alla lämmitellen, joululahjaksi saadut villasukat jaloissani. Kynttilät palavat ja pientä kotiani lämmittävä ilmalämpöpumppu hurisee tasaisesti. Olen virittänyt tunnelman mieleisekseni myös rentouttavan musiikin soittolistalla, jota kuuntelen joululahjaksi saadusta Bluetooth-kaiuttimesta, joka kestää myös vettä. Se saa jatkossa luoda kaunista äänimaisemaa myös rentouttaviin saunahetkiini pienen kotini pienessä saunassa.

rakkaus

Rakkautta vain

Se iski vasten kasvojani marraskuisena torstaina kuin salama kirkkaalta taivaalta, se maailman yksinkertaisin totuus. Kävellessäni marraskuista Laivurinkatua ymmärsin pahimmankin marrasmyrskyn olevan voitettavissa, jos elämässä on rakkautta ja monen asian tuntuvan tyhjältä ja merkityksettömältä, jos siitä on puutetta. Esimerkiksi rakastavassa sylissä, toisen ihmisen läheisyydessä, kaikki tuntuu kauniimmalta.

Isä, onneksi sinä tiesit

Isänpäivä ei enää viime vuonna alkanut soittamalla iskälle onnittelupuhelua. Se ei ala niin tänäkään vuonna, vaikka otankin ajatuksissani yhteyttä rakkaaseen iskään sinne pilvenhattaran reunalle, sinne energian tähtipölyyn. Kyynel nousee silmäkulmaan, tälläkin kertaa.

Lähtisitkö kanssani karavaanaamaan?

Olin viime viikonlopun ajan taas karavaanari, liian pitkän tauon jälkeen. Vanha Oskari (se matkailuauto, jolla reissasin entisen poikaystäväni kanssa siellä ja täällä) poistui elämästäni jo pari vuotta sitten ja on nykyään jo uuden omistajan käytössä. Sitä autoa ja sitä elämäntapaa on ollut kova ikävä, liikkuvan kodin elämäntapaa.

Kesän viimeinen viikko, kesän kaunein viikko

Se oli elokuun viimeinen viikko, kesän virallisesti viimeinen viikko. Siitä tuli kesän kaunein viikko. Viikko, johon kuului monen monta kaunista hetkeä, jotka tulivat kuin varkain, eivät ilmoitelleet saapumisestaan etukäteen millään tavoin. Ne vain tulivat luokse yllättäen ja saapuivat ajankohtaan, kun ne olivat erittäin tervetulleita.

37-vuotias minä onkin sinkku reppureissaaja, joka asuu kommuunissa

Täytin eilen 37-vuotta. Luku tuntuu aivan hurjalta, enkä ole tainnut elämäni käänteissä pysyä sen luvun vaatimissa saavutuksissa mukana. Miten minä, joka matkustan maailmalla rinkka selässä, voin olla 37-vuotias? Eikö 37-vuotiaan pitäisi elää aivan toisella tavalla, vakaasti ja turvallisesti? Kun 25-vuotiaana mietin elämääni, kuvittelin olevani 37-vuotiaana aikuinen ja eläväni, kuten aikuiset ihmiset elävät. Kuvittelin olevani naimisissa ja kuvittelin olevani äiti ehkä kahdelle lapselle. Kuvittelin, että meidän perheellä on koira ja että me olemme sporttinen perhe, joka myös matkustelee. Kodin kuvittelin olevan…

Uusi vuosi, uudet seikkailut

Vuosi vaihtui uuteen ja käänsin omassa elämässäni uuden jakson, uuden luvun omassa elämänkerrassani. Tämä luku tulee olemaan hyvä, uskon niin. Ainakin teen kaikkeni, että tästä luvusta tulee hyvä. Valmistin maailmaani vuoden viimeiseen päivään asti, että pääsisin lähtemään pisimmällä matkalle pitkiin aikoihin. Itkin uupumuksesta, kun suljin työpaikkani oven  (en enää palaa samaan paikkaan, jossa olen ollut osana ihanaa tiimiä yli yhdeksän vuotta) ja kun kiireessä säädin painavia muovisäkkejä (taisipa mukaan eksyä myös yksi, jonne sekoittui roskasäkin ja tärkeiden tavaroideni sisältö) sisareni…

Jokainen päivä on päiväsi, iskä

Marraskuun toinen sunnuntai, isänpäivä, oli aina ennen juhlapäivä. Tänä vuonna sama sunnuntai edustaa isoa ikävää ja pelkkä ajatuskin saa silmäni kostumaan. Isä ei ensimmäistä kertaa elämässäni tule vastaamaan onnittelupuheluuni, maailman parhaan iskän tittelistä pitää tänä vuonna onnitella ilman teknologiaa. Täytyy vain luottaa, että iskä kuulee – ja tietää ilman sanojakin. Istun tätä kirjoittaessani Onnibussissa, matkalla Savonlinnaan. Onni ei ole ensimmäinen mieleeni tuleva sana, kun nyyhkin yli 15 minuuttia myöhästyneen bussin punaisella penkillä. Yritän niiskuttaa hiljaa, antaa hiljaisten kyynelten salaa virrata…

indonesia

Johtajaksi indonesialaiseen majataloon?

Tein vuodenvaihteessa aarrekartan. Sellaisen ihanan visualisoinnin unelmistani ja elämäni sekavasta suunnasta. Liimasin paperille enemmän kuvia palmuista ja saarista kuin koskaan aiemmin. Liimasin jopa sanat: “Olen valmis muuttamaan pois Suomesta.” Vietin koko huhtikuun Indonesiassa. Saarista koostuvassa tropiikin maassa. Matka oli upea ja kamala; elin jatkuvassa tunnemyrskyssä, mutta olin fyysisesti paratiissani. Olin henkisesti kotona. Sattuma ja intuitio veivät minua eteenpäin, valitsin majapaikkani ja reittini fiilispohjalta. Kysely joogatunneista ja terveellisistä mehuista johti minut Airbnb-majapaikasta mehulle. Mehu johti ekologiseen bambuvillaan tutustumiseen. Tutustuminen muuttui kahden…

sinkku

Vuosi sinkkuna – sain taas soolomatkailla, mutta mitäs nyt?

Yhtä nopeasti kuin uusi ihminen voi tulla omaan elämään, yhtä vähin äänin hän voi siitä myös poistua. Näin kävi omassa elämässäni. Siitä on nyt aika lailla päivälleen tasan vuosi, kun noin 2,5 vuotta kestänyt intensiivinen parisuhde edellisen seikkailukumppanini kanssa päättyi. Siitä, kun tunteiden vuoristorata, suhde espanjalaisen kanssa, päättyi. Suhde, joka pakotti peiliin katsomiseen ja sitä kautta paremmaksi ihmiseksi kasvamiseen. Suhde, joka oli alusta alkaen vaikea, mutta myös aivan alusta alkaen mahdollisti monen unelman toteutumisen. Melkein kolmessa vuodessa saimme toteuttaa molempien…

suru

Tutustuin suruun paratiisissa – miltä se tuntuu nyt?

Siitä on nyt noin viisi kuukautta, kun suru-uutinen isäni äkillisestä poismenosta saapui suruviestinä luokseni. Olin tuolloin Balilla, kuukauden matkani ensimmäistä viikkoa viettämässä ja odotusta täynnä. Muistan tarkkaan sen puhelinsoiton. Sen, joka toi suru-uutisen luokseni. Muistan, kuinka sisareni puhelinsoiton ajan pidin itseni silti lujana ja otin uutisen vastaan vakavana. Olin tuolloin festivaaleilla. Ilta oli jo hämärtynyt, eikä monikaan olisi kai huomannut poskia pitkin valuvia kyyneleitä, vaikka olisinkin antanut tunteelle vallan jo festivaalialueella. Silti, pidättelin. Puskin uutisen pois mielestäni vielä hetkeksi. Kuinka…

Isän kuolema.

Tuulen matkassa kaikki on hyvin

Herään jo ennen kellon pirinää. Linnut visertävät kilpaa toistensa kanssa, tervehtivät onnellisina aurinkoa. Näen ikkunastani sinisen taivaan, vihreän nurmen ja auringon säteiden valaiseman meren. Kevät, mikä ihana syy herätä tähän viikkoon − viikkoon, joka tulee olemaan vaikea.

Jokainen päivä on uusi alku

Jokainen päivä on uusi tilaisuus, jokainen hetki on uusi mahdollisuus aloittaa alusta tai muuttaa elämän suuntaa. Joka ikinen päivä voi olla kuin uusi vuosi, hetki tehdä uudet lupaukset ja yrittää taas kerran olla parempi ja onnellisempi versio omasta itsestään.

Mene metsään, halaa puuta

Menin eilen metsään, tarvitsin sitä enemmän kuin hetkeen. Menin metsään liikkuakseni luonnossa, antaakseni ajatuksille ja olemiselle tilaa. Menin sinne ollakseni rauhassa, ollakseni yksin. Ennen kaikkea menin sinne halatakseni puuta. Välillä elämä kiertää radallaan niin hurjaa vauhtia, ettei sen kiemuroissa pysy mukana nopealiikkeisinkään mieli tai sydän. Tiedättekö tunteen? Kun kaikkea on mielessä niin paljon, ettei paketti meinaa pysyä kasassa? Omaan pakettiini on kuulunut viimeisten kuukausien aikana paljon, todella paljon. On ollut ero, on ollut uusia ihmisiä sekä jaetussa kodissa että vapaa-ajalla,…

Istun hiljaa, olen onnellinen

Vuosi vaihtuu muutaman minuutin päästä. Istun hiljaa, silmät kiinni. Ympärilläni on muutama tuttu ihminen. Olemme yhdessä, vaikka tässä hetkessä olemmekin läsnä vain omassa itsessämme. Meditoimme.

Kiitos, vuosi 2017

Vuosi 2017 fyysisine ja päänsisäisine seikkailuineen on finaalia vailla valmis. Vuoteen kuului iloa ja surua. Kyyneliä ja toisaalta suuren onnen hetkiä. Eroja ja uusia kohtaamisia, muuttoja ja muutoksia. Vuosi oli levoton, täynnä etsintää. Vuosi 2017 jää mieleen vuotena, joka kasvatti ja kulutti, samaan aikaan avasi uusia ovia. Tämä mielessä vastaanotan kovin odottavaisin mielin vuoden 2018 luokseni.

Unelmieni Tarzan

Olen käyttänyt sanaa Tarzan kuvailemaan päiväunieni miestä jo pidempään. Tarzan on sellainen saarimies tai luolamies. Sellainen karhuja ja alligaattoreita vastaan tarvittaessa taisteleva, Machete-veitsi takataskussaan kulkeva vahvarakenteinen veijari. Sellainen, joka päättää tehdä ja tekee. Sellainen itsevarma, mutta pröystäilemätön luonnonlapsi. Hiukset ovat luultavasti pitkät ja Tarzan pukeutuu kepeästi, luonnollisista materiaaleista tehtyihin vaatteisiin.