Usein tähän aikaan vuodesta mieli on alkanut muuttolinnun tavoin tuntemaan tarvetta siirtyä kylmästä lämpimään. Siirtyä sinne, missä elämä on yhtä kepeää kuin lämpimässä tuulessa hulmuava hameenhelmani ja jossa luonto elää vehreässä loistossaan.
Olin viime viikonlopun ajan taas karavaanari, liian pitkän tauon jälkeen. Vanha Oskari (se matkailuauto, jolla reissasin entisen poikaystäväni kanssa siellä ja täällä) poistui elämästäni jo pari vuotta sitten ja on nykyään jo uuden omistajan käytössä. Sitä autoa ja sitä elämäntapaa on ollut kova ikävä, liikkuvan kodin elämäntapaa.
Se oli elokuun viimeinen viikko, kesän virallisesti viimeinen viikko. Siitä tuli kesän kaunein viikko. Viikko, johon kuului monen monta kaunista hetkeä, jotka tulivat kuin varkain, eivät ilmoitelleet saapumisestaan etukäteen millään tavoin. Ne vain tulivat luokse yllättäen ja saapuivat ajankohtaan, kun ne olivat erittäin tervetulleita.
Helsinkiin avautui huhtikuussa uusi ja maailmani paras parturi-kampaamo, Aroha Helsinki. Tämä salonki ei ole vain mikä tahansa salonki vaan minun ikioma, sydämellä tehty matkateemainen keidas. Itselleni paikka Helsingin paras ja rakkain kampaamo.
Olen ollut hiljaa. Aika katosi, elämä vei mukanaan. Oli hetkiä, kun mikään tarina ei tuntunut tarpeeksi kiinnostavalta tulevansa kuulluksi tai hetki oikealta käytettäväksi kirjoittamiseen. Uusi kirjoittajan lukko. Kyllä tämä nyt takkuaa, mutta kyllä tämä solmu tästä vielä aukeaa. Olen kirjoittanut blogiani nyt kuusi vuotta. Se on kulkenut matkassani mukana ja pitkään. Niin toivon sen edelleenkin …
Muistan edelleen sen keväisen päivän seitsemän vuotta sitten, kun olin kävellyt ystäväni kanssa Töölönlahden ympäri. Siellä jossakin Finlandia-talon takamailla ystäväni oli kysynyt minulta, miksi en perustaisi blogia. Blogi? Enhän edes itse lue blogeja. Hyvä, kun edes tiedän, mitä sana blogi tarkoittaa. En viihdy tietokoneiden parissa, enkä ainakaan osaa tehdä mitään tietokoneella. Miten ihmeessä minä muka …
Blogi täyttää vuosia: Seitsemän vuotta Urbaania viidakkoseikkailijatarta Lue lisää »
Olen lukossa, kirjoituslukossa. En ole avannut tietokonetta kuukauteen, vaikka levottoman mieleni perukoilla hyppelehtii toinen toistaan tärkeämpiä ja inspiroivampia juttuideoita alkuvuoden matkaltani. Kaikkea taitaa vain olla liikaa, enkä osaa päättää, mistä tätä sillisalaattia lähtisi purkamaan. Aloitan purun olotilastani, pikku hiljaa maadoittuvasta ja Suomeen henkisestikin laskeutuvasta olotilastani. Palasin räntäsateiseen Suomeen kuukausi sitten. Vasta muutama päivä sitten purin …
